Lunta, liikuntaa ja raivostuttaako ladulla

Kaikkiaan se 103 lajia on vuoden aikana koettu, mutta ajattelin jatkaa liikunta-aiheisten blogitekstien kirjoittelua. Sillähän se selviää onko niille kysyntää. Ainakin henkilökohtaisesti lajijahtivuoden bloggausten kysyntä oli hyvinkin sisäistä halua merkata ylös touhunsa, joten katsotaan tarvitaanko yleiseen kirjoitteluun motivoivia lukijoita ja kommentointia.

Lajijahtivuosi on ollut kiitettävästi esillä erilaisissa medioissa ja huomiota on tullut ehkä enemmän kuin oletin. Hämeen Sanomat teki vuoden mittaan kaksi juttua ja radiossa olin kahteen otteeseen työn ja lajijahdin merkeissä käydyissä haastatteluissa.

Hämeen Sanomat kesäkuussa
Hämeen Sanomat tammikuussa
Radio Fun Tampere
YLE Hämeenlinna Facebook


Kuten talvi 2018, on tämäkin vuosi lähtenyt älyttömän lumisesti ja upeiden talviurheilumahdollisuuksien merkeissä liikkeelle. En ole suoranaisesti ehtinyt kaipaamaan lajijahdin monipuolisuutta ja elämyksellisyyttä vaan keskittymään nauttimaan siitä, mihin helposti pääsee.

Äsken päätin vaihtaa hiihtolenkin hyötyliikuntaan. Minua tuntevat tietävät, ettei se hirveän helppo päätös ollut. Otin suksisauvojen sijaan käteen lumilapion ja tein lumityöt pihalla. Minulle paras motivointi tähän oli, että pyrin saamaan rasitustason ja lapioinnin keston suunnilleen hiihtolenkkiä vastaavaksi, eikä lopputulos itse asiassa ollut yhtään pöllömpi.

Nyt tekstiä kirjoitellessa olo on kuin lenkillä käyneellä, mutta piha on viimeisen päälle siisti. Itse asiassa en olisi tehnyt lumitöitä näin huolellisesti, ellen olisi suhtautunut siihen liikuntana. Vaihtelin lapion kätisyyttä ja keskityin oikeaan tekniikkaan, ihan kuin missä tahansa lajitreenissä. Liikkujaprofiililtani olen elämyksien ja hyvän olon hakija enkä mittaaja, joten syketasoista ei hajuakaan, mutta fiilis on tärkeintä!

Laturiemua -raivon sijaan

Hiihto on ollut selvästi tammikuun tärkein liikunnan muoto ja olosuhteet ovatkin sitä suosineet. En ole sopeutunut voiteluihin tai välineisiin sen kummemmin. Hiihdän perinteistä tyyliä halvoilla pitopohjasuksilla. Perhekin on ollut toisinaan mukana - viisivuotias on ollut hiihdosta todella innoissaan, mutta kaikille laji maistuu.

Kiitokset Hämeenlinnan kaupungille siitä, että hiihtäjille on aivan fantastiset olosuhteet harrastaa itselle sopivilla laduilla. Itse olen valinnut useimmiten lähilenkin, jossa kierrän kilometrin mittaista latua niin monta kierrosta kuin kulloinkin haluan.

Laturaivo pääsi otsikoihin hiihtokelien alettua, mutta viime viikkoina ihmiset lienevät taas sopeutuneet tilanteeseen. Minua ei ladulla raivostuta, koska liikunnan tuoma hyvä olo tukahduttaa pahimmatkin ärsytykset, mutta kertaalleen ladulla oli kolari kytkemättömän koiran kanssa lähellä. Oma lähilenkki on monen ulkoilureittien varrella ja oikotie aika pitkänkin kiertovaihtoehdon sijasta, joten yritän ymmärtää kävelijöitä, kunhan noudattavat varovaisuutta. Kaiken kaikkiaan arvelisin, että ladulla kävellään enemmän kuin hiihdetään.

Ulkoilijoiden olisi tärkeää hahmottaa syyt, miksi laduilla käveleminen ja koirien ulkoilutus on kielletty. Ladut menevät talloessa pilalle, mutta ennen kaikkea kovassa vauhdissa yllättävät vastaantulijat ovat molemmille osapuolille todella vaarallisia. Tästä syystä ymmärrän oikein hyvin, että joillakin aktiivihiihtäjillä hermo palaa sen sadannen kävelijän kohdalla. Väkivaltaa tosin en ymmärrä.

Toivoisin, että talvilenkkeilyn kokonaissuunnittelua hieman nykyaikaistettaisiin. Hiihdon rinnalle on tullut talvella harrastettavaa maastopyöräilyä ja luonnossa kävellen liikkuvillekin pitäisi järjestää reittejä hiihtäjien ohella. YLE uutiset kertoikin tänään yhä harvemman harrastavan hiihtoa  Hiihto on hyvä harrastus, mutta ulkoilureittejä voisi merkata sellaisiksi, joissa on sallittua kulkea eri välinein.

Kenjutsun peruskurssi

Lajijahtivuodesta jäi käteen Äijäkäsisharrastus, joka alkoi jo kevätkaudella. Viime kuukausina käsipalloilemassa on päässyt harmillisen vähän käymään, mutta toivottavasti kevät jälleen tuo enemmän käsipalloa.

Joukkueurheilun rinnalle aloitin joulukuussa kokeilemani japanilaisen miekan käsittelyä opettavan kenjutsun peruskurssin. Olen nyt käynyt kurssin treeneissä kahdesti ja olen tosi innoissani. Lajissa pääsee viemään taidon opettelun aivan niin äärimmilleen kuin pystyy. Olen huomannut olevani koko treenien ajan todella keskittynyt ja aika kuluu kuin siivillä. Kuntoilun lisäksi laji on oivaa stressinhallintaa, sillä ajatukset ovat tekemisessä ihan koko ajan.

Jos vuosi sitten joku olisi arvellut minun ilmoittautuvan lajijahdin päätteeksi budolajin toimintaan, olisin kyllä pitänyt aivan hulluna. Hienoa olla väärässä!