Puolenvälin etappi saavutettiin ihan sattumalta melkoisen juhlavissa puiteissa. Kyseessä oli näistä kokeiluistani ensimmäinen ihan varsinainen kilpailutapahtuma, johon olin ilmoittautunut jo tammikuussa - Vanajanlinnan Finntriathlon-osakilpailu. Kisasta saisi kirjoitettua varmasti ihan oman blogimerkintänsä, mutta lisätään tunnelmat kuitenkin vain tähän.
Osallistumismaksu oli melko suolainen, mutta kyllä oli sprinttimatkakilpailun ympärille rakennettu vastinekin. Oli ruokailua, juottopisteet, suljetut liikenteet ja hyvät järjestelyt.
Etukäteen pikkaisen jännitti miten tulen suoriutumaan ja oikeastaan vasta paikanpäällä mieli alkoi rauhoittua. Olin hankkinut Lidlistä halvan triathlonasun, mutta en märkäpukua ollenkaan. Paikan päällä keskustelin asiasta muutaman kokeneemman kanssa ja he olivat sitä mieltä että vesi oli niin lämmintä että ensikertalaiselle olisi jopa parempi osallistua ilman märkäpukua. Samoin näin muutaman kanssakilpailijan sonnustautuneen identtiseen Lidl-asuun.
Lähtömerkin kajahtaessa jäin ihan suosiolla peräjoukkoihin. Huomasin nopeasti, että tuulen aiheuttamassa aallokossa 750 metrin vapaauinnista ei tulisi osaltani yhtään mitään ja siirryin rintauintiin. Ratkaisu oli varmasti sikälikin ihan hyvä, että edellä menevät kroolaajat näyttivät välillä harhautuvan aika pitkällekin varsinaiselta reitiltä.
Uinnin jälkeen oli vuorossa pyöräily sillä samaisella isältä lainatulla polkupyörällä, joka aiheutti maantiepyöräilyn osalta keskustelua. Olin kuullut lajin harrastajilta arvokkaan vinkin, ettei kannata tuhlata voimia ylämäissä vaan polkea rauhassa pienellä vaihteella, jolloin alamäessä saataisiin kerättyä parempi vauhti vähemmällä voimalla. Oli muuten todella hurjaa kokea aivan terävimmän kärjen vauhti sen yhden kierroksen ajan kun kerkesin samalla kierroksella olla. Matkaa oli 20 kilometriä ja ne taittuivat varsin leppoisasti.
Viimeisenä edessä oli viiden kilometrin juoksu. Huomasin voimien olevan jo aika käytetyt, mutta päätin että etenemiseni pitää kyllä muistuttaa juoksua kokoajan enkä ota kävelyaskeleita. Viimeiselle kierrokselle ottamani palautumisgeeli oli yllättävän tehokas ja sen avulla jaksoin selviytyä juoksustakin omasta mielestäni varsin kunnialla.
Triathlon oli ainakin näin sprinttimatkana oikein piristävä ja mielekäs kuntoilumuoto. Varsinkin pyöräily on aikamoista välineurheilua ja osittain siitäkin syystä aikani oli selvästi heikompi kuin mihin olisi ehkä voinut yltää. Erittäin palkitseva onnistuminen kuitenkin!
51/100 Suunnistus
Lapsuuden harrastus on sen verran tuttu laji, että kokeilu oli minulle varmasti selvästi helpompi kuin se saattaisi monelle olla. Pystyin vain menemään Turengin Sarastuksen järjestämälle Janakkalarasteille, ostamaan kartan ja lähtemään metsään.
En tiedä olinko tällä kertaa onnekas, mutta maasto oli erittäin mukavakulkuista, sopivan haastavaa sekä juoksun että kartanluvun osalta ja rata oli myös sopiva. Ehkä suunnistuksellisesti olisi voinut olla vaikeampikin rata, mutta kuntoilun kannalta oli kivaa, kun pystyi vaivatta juoksemaan rastilta rastille. Tällaista iltarastitoiminnan pitää mielestäni ollakin!
Suunnistus on nyt kovassa nosteessa olevaa luontoliikuntaa parhaimmillaan ja se tuntuu näkvyän myös iltarastien harrastajamäärissä. Janakkalassakin oli paljon väkeä paikalla tullessa ja mennessä.
52/100 Rullakiekko
Tällä kertaa mentiin hienona kesäpäivänä jäähallin uumeniin. Ei kuitenkaan jäälle vaan hienolle vaaleansiniselle matolle. Lempäälä Indiansin junnuporukka otti minut mukaan kokeilemaan ennen omaa harjoitusotteluaan.
Rullaluistimilla luistelu oli yllättävän luontevaa kun alla oli hyvä tasainen matto. Samoin vauhdikkaatkin käännökset menivät yllättävän tukevasti. Ainoastaan jos kiekko hukkui tai muuten piti alkaa keskittyä käsillä tekemiseen, rullat tökkäsivät kun yritti jarruttaa kuin tavallisilla luistimilla jäällä.
Kiekko oli paljon kevyempi ja tuntui kääntyvän aika herkästi kyljelleen. Jostain syystä koin että sitä oli helpompi laukoa tarkasti kuin jääkiekkoa.
Rullakiekkoilu oli aika rankkaa, sillä hallissa oli ensinnäkin tosi lämmin ja liikkuminen kovemman lihasvoiman takana. Pidän rullakiekkoilua myös ekologisesti paljon parempana vaihtoehtona kuin kesähelteiden jääkiekkoa. Halleista jäät pois vaan kesäksi ja rullat jalkaan pelaajille!
53/100 Maastopyöräily
Kuten jo niin monen lajin kanssa, myös maastopyöräilyn kanssa minulla kävi sään kanssa loistava tuuri. Sain vanhalta kaverilta Munnukan Antilta Parolan Pyörähuollosta viimeisen päälle komean pyörän alle ja opastuksen lajin hienouksiin.
Onneksi sain, sillä maastopyöräily oli kyllä lajina aivan muuta kuin odotin. Antti johdatti minut Ahveniston harjujen kautta Luolajaan saakka. Reittinä oli sellaiset polut, etten olisi ikinä uskonut että niistä voi ajaa polkupyörällä. Jyrkät ala- ja ylämäet olivat aivan täynnä kiviä ja juuria eikä leveyttä ollut kuin nippanappa tangon leveydeltä.
Huippupyörä oli helppo kesyttää mahdottomiltakin tuntuviin mäkiin hyvillä ohjeilla eikä kovassakaan alamäessä pelottanut hirveän paljon.
Laji oli fyysisesti paljon raskaampi kuin oletin. Kieltämättä ajatukseni oli, että pururadalla poljetaan leppoisa lenkki, mutta jyrkissä mäissä taistelu oli yksi lajikokeiluvuoden rankimmista treeneistä. Kuitenkin samalla vauhdikasta luontoliikuntaa parhaimmillaan. Ei todellakaan heikkohermoisille, ainakaan näin jyrkissä mäissä!
54/100 Frisbeegolf
En ole kokeillut frisbeegolfia muuten kuin joitain vuosia sitten Vierumäellä, joten käytännössä täysin uutena lajille lähdin kokeilemaan Hämeenlinnan frisbeegolfrataa. Olin erityisen vaikuttunut siitä, miten hyvin rakennettu ja ylläpidetty rata on. Vertailu Suomen mittakaavassa kuitenkin on siis minulle mahdotonta, koska en tiedä millaisia muualla on.
Ahveniston harjun päähän osin sijoittuneella radalla oli aika paljon korkeuserojakin, joten 18 väylän kiertäminen kävi ihan kuntoilusta. Erityisen huimaa oli heittää frisbee alas jyrkältä rinteeltä ja toivoa että sen löytää myöhemin. Kyllä löysi, vaikka kerran katajaan jäänyttä kiekkoa tuli aika kauan etsittyä maasta.
Sain isältä lainaan setin, josta valittiin aina etäisyyteen ja tarkkuuteen sopiva kiekko. Driver lensi pitkiä matkoja mutta sen lentorata oli aika vaikeasti hallittavissa. Tykkäsin eniten mid-range frisbeestä, jonka lentorataa pystyin kontrolloimaan paremmin. Kokoonsa nähden painavahko putteri oli tarkoitettu selvästi lyhyisiin ja tarkkoihin putteihin.
En laskenut heittojeni määrää, mutta parhaimmillaankin heitin par 3 väylällä neljä kertaa. Varmasti ihannetulokset on tehty aika hyvien heittäjien mukaan.
55/100 Ultimate
Heti seuraavakin laji sattui olemaan frisbee-laji. Kuitenkin ultimatella ei juuri muuta yhteistä frisbeegolfiin olekaan kuin pelivälineen muoto. Frisbee oli tarkoitus heittää joukkuekaverin haltuun maalialueella ja saada siten pisteitä joukkueelle.
Sain hyvän opastuksen perusasioihin LeKin ultimate-porukassa ja alkulämmittelyjen jälkeen pistettiin pelit pystyyn. Lajissa joutuu juoksemaan ihan älyttömän paljon. Koska kiekollinen ei saa liikkua, pitää muiden etsiä jatkuvasti itseään pelattavaksi ja vastaavasti puolustajan pitää pysyä perässä. Juokseminen on ihan jatkuvaa.
Vaikka opinkin frisbeen kontrolloinnin lyhyissä heitoissa aika pian, oli vaikeuksia heittää tarkasti pitkälle ja juoksevalle pelaajalle. Kaverien hyvät heitot oli helppo juosta kiinni jos lentoradan luki kunnolla. Pari kertaa juoksin turhaan heittoa "vastaan" todetakseni että nyt tuleekin kiire takaisinpäin.
Juoksukunto tässä lajissa aivan varmasti paranee. On tietysti jälleen aivan mahtavaa päästä juoksemaan pelin houkuttelemana. Siten aina saa tehokkaammin itsestään irti.
56/100 Maahockey
Tammikuun lajikokeilujen listalle kuului hämeenlinnalaisen HT-85:n sisähockey-treenit ja tykkäsin tuolloin lajista tosi paljon. Silloin oli puhe, että sisähockeyn "emälaji" maahockey kannattaa kesällä kokeilla. Ja ehdottomasti kannatti, sillä laji oli vielä paljon hauskempaa kuin saliversio.
Palloa sai edelleenkin koskea vain mailalla ja sen kämmenpuolella, mutta nyt kohottaminen ja lyöntilaukaus olivat sallittuja. Raskas pallo pesäpallokentän hiekkatekonurmella ei kuitenkaan ihan niin vaan saanut kovaa vauhtia vaan syöttöihinkin oli annettava kunnolla voimaa, laukauksista puhumattakaan.
Tällä kertaa kokeiltu versio oli hockey 5, eli hieman erilainen vielä kuin varsinainen maahockey. Tavallisessa hockeyssa ei ole laitoja vaan sivurajat. Pienemmällä kentällä vähemmällä pelaajamäärällä lajin luonne oli vähän erilainen kun laitoja käytettiin pelissä apuna.
Maahockey oli todella hauskaa ja vaati keskittymistä pallonkäsittelyssä. Todella suositeltava laji etenkin jääkiekon kesälajiksi, mutta muutenkin harrastettavaksi. Luultavasti palaan ensi kesänä lajin pariin!
57 / 100 SUP-lautailu
SUP eli Stand Up Paddling on viime aikojen iso trendilaji. Puhallettava lauta on helppo kuljettaa veden ääreen, täyttää ja lähteä melomaan. Sain kaveriltani Jalavan Terolta todella hyvän opastuksen siihen, miten pääsen laudan kyytiin ja lähdettiin liikkeelle Teron tuntemia reittejä pitkin.
Hyvä että niin tehtiin, sillä varsinainen seisomaan nousu vaati oikein tyyntä kohtaa. Olin muutenkin laudan kantavuuden ylärajoilla, jolloin pienikin tuuli korostuu laudan käsittelyn vaikeudessa. Pääsin kuitenkin hyvin pystyyn ja vaikka aluksi jalat lähtivät tärisemään laudan mukana, huomasin, että yllättävän kova horjahdus olisi kaatumiseen vaadittu.
Aika kului kauniissa kesäillassa kuin siivillä. Leppoisa laineiden liplatus ja melonta olivat paitsi mukavaa liikuntaa, myös mielelle hyvin rauhoittavaa.
58/100 Shorinji Kempo
Yksi vaikeista kynnyksistä itselle oli mennä kamppailulajeihin mukaan. Käytännössä minkäänlaista kokemusta tällaisista ei ole ja mielikuva on vaikea, eikä tällainen otteleminen ole ollenkaan oman luontaisen toiminnan mukaista.
Onneksi Hämeenlinnan Shorinji Kempon kanssa kävi niin, että pääsin 2. danin opettajan Anteron kanssa viettämään kaksi tuntia kahdestaan. Antero opetti minulle tämän monipuolisen itsepuolustuslajin perustekniikoita aimo läjän. Harjoittelimme lyöntejä, potkuja, liikkumista, torjuntoja sekä näiden yhdistämistä. Lisäksi opeteltiin vähän jännittämään vatsalihaksia ja ottamaan iskuja vastaan - koska kamppaillessa tuskin niin käy ettei itse osumaa saisi koskaan.
Mukana oli myös ukemien harjoittelua, irrotuksia, lukkoja ja vielä ehdimme yhtä kaatotekniikkaakin kokeilla. Kaikilla näillä tekniikoilla oli nimiä, jotka pysyivät mielessäni hädin tuskin niiden käsittelyn ajan.
Vaikka ensimmäisen käsitykseni perusteella tämä ei lajina aivan lajityyppinsä yksinkertaisimmasta päästä ole, olen tyytyväinen että päädyin tähän ensimmäiseksi. On hyvä lähteä kokeilemaan muita kamppailulajeja kun olen saanut rauhallisen ja turvallisen johdatuksen henkilökohtaisen opetuksen muodossa. Iso jää on murrettu!
