Joulukuun lajikokeilut

98/100 Jooga

Jooga oli lajilistalla roikkumassa oikeastaan jo kesästä asti, kun pohdin ja ihmettelin sopivaa ryhmään, jolla lähteä lajia bongaamaan. Sain vinkin sitten osallistua hämeenlinnalaisen Kajo Yogan hatha-joogan tunnille, joka olisi hyvä lajia tuntemattomalle.

Kyseessä oli aika rauhallinen venytyksiin perustuva harjoitus, joka virkisti mieltä erityisesti keskittymisen kautta. Harjoituksen jälkeen oli kyllä rentoutunut olo, kun oli keskittynyt venytyksiin ja hengittämiseen tunnin ajan.

Joogasta on olemassa vaikka kuinka paljon erilaisia versioita, joten oma kokemukseni tässä hathassa saattoi olla hyvin erilainen kuin jokin muu tyyppi.

99/100 Brasilialainen jujutsu

Kamppailulajit ovat olleet lajivuoden piristys siinä mielessä, että aiemmin en uskonut pitäväni niistä yhtään. Kuitenkin olen huomannut että oikealla asenteella kamppailtuna ne ovat mainiota kuntoliikuntaa. Hämeenlinnalaisen Kushin-kanin tarjoamalla brasilialaisen jujutsun parissa viihdyin myös erinomaisesti.

Aiemmin kokeilemiini kamppailulajeihin verrattuna tämä oli jollain lailla matalamman aloituskynnyksen laji ja pääsin painimaan matossa ihan tosissaan. Kiitokset tästä kokeneen treeniryhmän oikeanlaiseen asennoitumiseen kun päästivät minut yrittämään juuri sopivalla vastuksella.

Lajin ideana oli tarttua vastustajan asusta ja oikea-aikaisia ja oikein suunnattuja työntöjä ja vetoja hyväksi käyttäen saada parempi positio kamppailussa. Tunnin treenien jälkeen olin aivan poikki, sillä lyhytkin aika matossa mönkien kuluttaa voimat aika nopeasti. Lukkoihin ja kuristuksiin joutuminen ei tuntunut ahdistavalta, sillä treenikaveri hellittää otteensa aina heti merkistä.

Todella kiinnostava ja mukava kuntoilumuotona. Rasitusta tuli kovasti, mutta kuitenkin sillä lailla pehmeällä tavalla, ettei seuraavana päivänä ollut rekan alle jäänyt olo.

100/100 Agility

Lajijahdin sadas laji osui Janakkalan Koirakerhon upeaan agilityhalliin, jossa olin Etelä-Hämeen Koirakerhon vieraana tutustumassa vuoden toiseen eläinlajiin. Nyt oli tarkoituksena tutustua koirien esterataan ja ohjata koira vauhdikkaasti tämän läpi.

Ihan aluksi tuntui toivottomalta edes muistaa rata ulkoa, mutta kun sen käveli muutamaan kertaan läpi, hahmottuikin koiran reitti yllättävän helposti. Minä treenasin jo eläkkeelle siirtyneen Jussin kanssa ja Jussin emäntä Terhi esitteli minulle radan juuri siten, miten hänen koiransa kanssa kannattaisi toimia.

Yhteistyömme Jussin kanssa lähti yllättävän hyvin toimimaan ja videolla näkyykin jo kuinka saamme suoritettua radan aika mukavasti. Nopeissa pyrähtelyissä väsyy niin pieni koira kuin ohjaajakin ja neljännellä kierroksella suoritus alkoi mennä jo heikompaan suuntaan.

Minä sain lajista huomattavasti paremman kokemuksen kuin moni aloittelija - sainhan kaverikseni valmiiksi koulutetun agilityvalion. Tavallisesti harrastus alkaa niin, että sekä ihminen että koira ovat ummikoita.

101/100 Kenjutsu

Perinteiseen japanilaiseen miekankäyttötaitoon perustuvan kamppailulajin harjoitukset olivat vuorossa samalla Kushin-Kanin salilla kuin brasilialaisen jujutsun. Jos aiemmin kokeiltu laji oli hyvin läheistä kontaktia vastustajan kanssa painiessa, oli tässä vuorossa puolestaan pisimmän etäisyyden kamppailulaji koska välissä olivat miekat.

Sain hyvän tiiviin johdannon lajin ideaan ja sitten sainkin puumiekan käteeni ja alettiin treenata. Alkulämmössäkin hyödynnettiin miekkaa, jolloin tavallisista lämmittelyliikkeistä tuli taas hieman erilaisia.

Olin aika yllättynyt kuinka hyvin pääsin alkuun miekan käsittelyssä. Tietenkin lajiin tulee mukaan lukkoja ja ukemeita, joissa miekka tulee huomioida, mutta ainakaan alkukynnys ei ollut epätoivoisen korkea. Sain kokeilla myös hyviä lyöntiharjoituksia sekä pieniin paloihin pilkottuja hyökkäyksiä ja puolustuksia vastustajaa vastaan.

Loppuhuipennuksena pääsin kokeilemaan leikkausta, joka kuuluu olennaisena seremoniallisena osana kenjutsuun. Veitsenterävä miekka oli aika pelottava ja kunnioitusta herättävä ase, jonka käsittelyssä ilme vakavoitui heti. Onnistuin tekemään miekalla siistin leikkauksen bambukepin virkaa toimittaneeseen märkään sanomalehtikääröön. Vaikka miekka onkin terävä, on lyöntikulma ja jaloista lähtevä voimantuotto tärkeää leikkauksen onnistumiseen.

102/100 Laser tag

Pimeässä sokkeloissa laserpyssyillä taistelu on varmaankin monelle aika tuttua puuhaa kaveriporukoiden tai polttareiden ohjelmistosta enkä itsekään ollut ihan ensimmäistä kertaa vilkkuva liivi päällä kun pääsin Tampereen Megazonella käytäviin Laser Tag -seuran harjoituksiin.

Kilpaseuran mukana treenaaminen toikin peliin omanlaistaan elementtiä. Minulle opetettiin tottuneesti kentän ominaisuudet ja pelattavien lajien säännöt. Itse pelaaminen oli sitten enemmän positioihin sidottua kuin avoimissa tai kaveriporukan peleissä ja paljon harjoitelleet olivat kyllä todella nopeita ja tarkkoja ampumaan.

Hauskin laji oli joukkueittain oman tukikohdan puolustaminen ja etenkin toisten tukikohtiin hyökkäily. Mainittakoon tässä sellainen ero moniin peleihin, että yleensä tykkään enemmän puolustavista rooleista, mutta tässä lajissa hyökkääminen oli minusta hauskempaa. Elämiä oli loputon määrä ja liivin sammuessa piti vaan hetkeksi tulla pois basesta ja jatkaa peliä kun valot taas syttyvät.

Eliminointipeleissä oli vähän vähemmän mieltä, kun elämiä oli rajallinen määrä. Nämä menivät herkemmin kyttäilyksi tai reagoinniksi kuka ampuu juuri sillä hetkellä kun liivi syttyy.

103/100 Ralli

Lajivuoden maaliin tultiin Virossa Laitse Rally Parkin hienolla rallicross-radalla, jossa pääsin kokemaan rallin huumaa aidolla Ladalla. Ladasta oli rakennettu täysiverinen ralliauto, jolla ajettiin läpi rataa, jossa oli sekä asfaltti- että hiekkaosuuksia.

Ihan hirveän hurjaa vauhtia ei Ladalla uskaltanut rallata, kun auto ja sen käyttäytyminen oli kaikkea muuta kuin tuttua liukkaalla radalla seikkaillessa. Kivaa se kuitenkin oli ja syke korkealla jatkuvasti. Ratista päästyä oli aikamoinen tärinä päällä kun keskittyneesti kulkupeliä oli käskyttänyt.

Auton ajaminen nopeasti tuntuu yksinkertaiselta ajatukselta, mutta kyllä lajivuoden päätöslaji todisti jälleen, että aivan huipputasolla tämä vaatii kyllä hirvittävän hyvää kuljettajan ja ajoneuvon yhteistyötä.

Kaikessa erilaisuudessa, eksoottisuudessa ja äijämäisyydessään oiva päätös mahtavalle monimuotoisten urheilulajien vuodelle!

Marraskuun lajikokeilut

91/100 Aikido

Kamppailulajit ovat olleet mielenkiintoinen tuttavuus lajijahdissa. Ennen tätä vuotta ajattelin jokseenkin niin, että kun laitetaan valkoinen asu päälle ja kamppaillaan, ovat kaikki lajit ihan samanlaisia. Näin ei kuitenkaan ole vaan jokainen on hyvinkin omanlaisensa.

Aikidoa pääsin kokeilemaan Hämenlinnan Aikidoseuran harjoituksissa. Kyseessä on budolaji, jossa ei kilpailla vaan pyritään vain kehittymään ja opettelemaan liikesarjoja. Välillä leireillä näitä päästään kokeilemaan myös vieraampien harrastajien kanssa. Pääosassa ovat kaatumiset ja kaatamiset, joihin sulava liike perustuu. Varsinaista kamppailua ei käydä vaan liikesarjojen roolit ovat sovitut.

Alku- ja loppuverryttely olivat toimivat ja omanlaisensa. Itseä kiehtoi aikidossa se, että harjoituksissa edellytetään käytännössä hiljaa oloa ja ohjaajan seuraamista. Hämeenlinnassa meininki oli kuitenkin rennompaa ja etenkin minua opastaessa kokeneemmat puhuivat ihan reilusti. Tunnelma oli hyvä ja tunsin saaneeni käsityksen tästä mielenkiintoisesta kuntoilumuodosta.

92/100 Ilmakivääriammunta

Hämeenlinnan Ampumaseura on todella vanha ja perinteikäs seura, perustettu jo 1875. Nykyisin seuralla on upea ampumarata Kantolassa, jossa pääsin kokeilemaan tarkkuusammuntaa ilmakiväärillä. Kymmenen metrin matkalta ammuttu laukaus oli todella herkkää touhua ja pienikin heilahtelu vaikutti tähtäämiseen paljon.

Aloitin kokeilun istualtaan tuettuna, joka olikin todella helppoa. Kun noustiin seisomaan ja alettiin hakea oikeaa ampuma-asentoa, alkoi tähtäinkin heilua huomattavasti. Kuitenkin kun sain hyviä vinkkejä mitä asentoja kannattaa kokeilla sain aseen aika hyvin tuettua ja tähtämisen tasoittumaan.

En ole koskaan ajatellut, että tämä laji voisi muistuttaa niinkin paljon rentoutumis- ja keskittymisharjoitusta. Hengittämiseen piti keskittyä ja lihakset hallita tarkasti. Aloinkin osua tauluihin oikein mukavasti kun keksin tämän keskittymisrytmin. Samoin mikäli laukausta ei saanut lähtemään riittävän nopeasti, kannatti mieluummin laskea ase ja ottaa uusiksi.

Keskittyneenä tähtäilyn jälkeen huomasi, että selän lihakset olivat joutuneet toden teolla töihin. Kummasti tätä ei huomannut ampumiseen keskittymisen aikana.

93/100 Uimahypyt

Tässä oli ehkä sellainen laji, jonka harjoituksista en osannut etukäteen arvata yhtään mistä on kyse. Tottakai kaikki tietävät suurin piirtein miltä lopputulos näyttää ja kukapa ei olisi lapsena hyppinyt tornista alas. Onneksi pääsin ottamaan lajista urheiluharrastuksena selvää Mansen Molskiksen Juha-Matti Kivisen osaavassa opissa.

Harjoitus alkoi uimahallin jumppasalissa kuivaharjoittelulla ja lämmittelyllä. Kävimme läpi lähtöasentoja kasvot ja selkä menosuuntaan sekä vauhtihyppyaskelia. Lisäksi lämmiteltiin hyvin, jotta altaalla oltaisiin turvallisessa kunnossa. Etenkin olkapäiltä vaaditaan paljon sitten kun kunnolla treenataan.

Itse pääsin opettelemaan ensin metrin ponnahduslaudalta vauhtihyppyjä sekä taittokaatoa. Vauhtihypyillä on tarkoitus saada lauta liikkeelle ja antamaan hypylle hyvin ilmaa alle. Yllättävän paljon se lauta vauhtia antoikin kun vähän hoksasi kuinka se toimii. Taittokaato oli käytännössä oikein tehty kaatuminen pää edellä veteen. Kisoissa tätä aletaan tehdä kolmesta metristä.

Treenin lopuksi hypin myös kolmesta ja viidestä metristä. Täytyy myöntää, että etenkin vitonen oli jo sellainen korkeus että aika paljon huimasi. Meillä oli porukassa myös osaavampia hyppääjiä, jotka tekivät jo aika näyttäviä suorituksia noin korkealta.

Mukava ja urheilullinen laji. Ehkäpä seuraavalla uimahallikäynnilläni yritän myös käydä hyppyaltaassa vähän muistelemassa oppimaani.


94/100 Taekwondo

Jos oli viiden metrin tornista hyppääminen jännittävää, pääsin myös taekwondossa kunnolla tositoimiin. Pääsin osallistumiaan Taekwondoliiton järjestämiin matalan kynnyksen salikisoihin, eli ottelemaan kamppailulajissa toista ihmistä vastaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Kieltämättä varusteita sovitellessani mietin että olenkohan nyt tullut ihan oikeaan paikkaan.

Alkulämmittelyt menivät aika hermostuneena ja opettelin muutamaa peruspotkua tyynyä vastaan. Taekwondossa on siis tarkoituksena kerätä pisteitä potkimalla tai lyömällä vastustajan rintapanssariin tai potkaisemalla päähän. Salikisoissa lyöntipisteet ja päähän potkiminen jätetään pois. Sain kokeneemmilta muutamia ohjeita ottelua varten ja kuulin säännöt. Sitten matsiin.

Minulle oli hankittu vastustajaksi kokenut Late, joka tiesi kuinka ensikertalaisen kokeilijan kanssa pitää otella. Pääsin yrittämään pisteiden tekoa ja Late näytti minulle välillä miltä tuntuu kun kaveri tulee päälle. En oikein ollut omillani varsinkaan potkuilta suojautumisessa. Ehkä panssari oli liian suojaava, koska jos osuma olisi sattunut vähän enemmän, olisi itsesuojeluvaistokin ehkä herännyt välttelemään iskuja.

Lopputulokseksi kahden minuutin mittaisen erän jälkeen tuli tappio 18-22 joka on taekwondo-ottelun pistemääräksi iso. Käännän tämän niin päin, että onnistuin itse pisteiden teossa hyvin! Ja pystyn toteamaan, että salikisat eivät todellakaan olleet väärä paikka tutustua lajiin. Oikein hyvä matalan kynnyksen tapahtuma!

95/100 Paritanssi

Tanssiminen liikuntana meni lähtökohtaisesti aika paljon oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Onneksi tanssitunnista vastasivat Tanssikoulu Antti Törmäsen mahtavat ammattilaiset. Hämeenlinnan Palokunnantalolla tapahtuu paljon tanssikoulutoimintaa, jonka laatu on viimeisen päälle kohdallaan.

Olin opettelemassa fuskun alkeita. Opetus lähti aivan perus perus perusaskeleista liikkeelle ja eteni nopeasti. Pysyin omasta mielestäni oikein hyvin kärryillä hyvärytmisessä opetuksessa. Pari vaihtui aina tiuhaan koska miehiä oli paikalla jokunen enemmän kuin naisia eikä ketään haluttu pitää pitkään paritta. Opetus oli tosi selkeäsanaista ja meni täysin nollasta lähtevälle jakeluun hyvin.

Opettelimme puolitoistatuntisen aikana erilaisia pyöräytyksiä joihin pääsin jotenkin käsiksi. Tunti loppui sopivasti juuri silloin kun alkoi tuntua että nyt ei enää pysy kärryillä. Epätoivo ei päässyt iskemään missään vaiheessa.

Matalan kynnyksen ja ammattimaisen toiminnan takia tätä uskaltaa suositella täysin osaamattomallekin. Nopeasti sitä kärryille pääsee!

96/100 Padel

Halusin tämän mailapelin lajien joukkoon ehdottomasti ihan siitä syystä, että siitä on tullut todella suosittua todella nopeasti. Vielä jokin aika sitten padelista ei monikaan ollut kuullut. Nyt se on "uusi squash".

Padel Tampere on yksityinen halli, jossa oli kaksi laadukasta kenttää, pukkarit ja kaikki näppärästi järjestettynä. Konsepti toimi ilman henkilökuntaa, koska varaaja sai oman PIN-koodinsa, jolla pääsi ovista sisään tiettynä kellonaikana. Ainakin yhden kokeilun perusteella halli näyttäisi pyörivän näin tosi hyvin.

Lajissa on kyse siis eräänlaisesta tenniksestä, jossa on seinät mukana. Palloa voi siis lyödä seiniä sääntöjen puitteissa hyödyntäen. Mailana on hieman isoa pingismailaa muistuttava palikka eikä jänteinen tennismaila. Pallo oli sama kuin tenniksessä.

Seinät toivat tosi mielenkiintoisen ja kivan elementin verkkomailapeliin. Tietysti vaatisi useita kertoja, että niistä pomppivat pallot oppisi lukemaan oikein ja hyödyntämään. Padel vaikuttaa nimenomaan nyt trendikkäältä aikuisten innostuksen kohteelta kuten kössi aikanaan. Toivotaan että tämä kantaa, koska peleille saa rakennettua kentät aika pienelle pinta-alalle.

Padel on nelinpeli enkä löytänyt lajista kaksinpeliversiota ollenkaan.

97/100 Jääpallo

Yllätävän upea talviurheilulaji sai odottaa itseään aivan lajijahdin viime metreillä. Suoraan sanoen minulla ei ollut etukäteen hajukaan kuinka hienosta lajista on kyse. Olin ensin ajatellut meneväni kokeilemaan ison kentän luistelupeliä, mutta samana päivänä sainkin ajatuksen että jos kokeilisin mys maalissa. Jääpallomaalivahti kun esiintyy klassisesti puheissa joukkuelajien epäkiitollisimpana pelipaikkana.


Botnian treeneissä kävikin sitten niin, että kun minun piti aloittaa maalivahtikokeilulla, en malttanutkaan sieltä vaihtaa puolitoistatuntisen aikana ollenkaan kenttäpelaajaksi. Sen verran hauskaa pikku pillerin torjuminen oli. Maali oli aika iso ja ohi menevältä näyttävä pallo saattoikin helähtää maaliin joten kyllä jokaista vetoa piti yrittää torjua vaikka tuntuisi menevän reilustikin ohi. Jatkuvassa liikkeessä pysyminen oli tärkeää, jotta vedon lähtiessä pystyy liikkumaan oikeaan suuntaan.

Aloitin treenit nuorimpien junnujen kanssa, jonka jälkeen kokeilin isompien junnujen ja lopulta Botnian liigapelaajien vetojen torjumista. Hauskaa oli!

Oulunkylän tekojäärata oli kertakaikkiaan valtavan kokoinen. Oli suuri hämmästys tulla pukuhuonerakennuksesta isolle jäälle. Itseltäni jäi kenttäpelaajana pelaaminen tosiaan kokeilematta, mutta kun seurasin valmennusta, korostettiin nimenomaan tilan käyttöä näpertelyn sijaan. Harvemmin tulee ahdasta.

Pakkasta oli pari astetta ja jää todella hyvä. Hienot puitteet upealle lajille.

Lokakuun lajikokeilut

84/100 Yösuunnistus

Suunnistus kuului lapsuuden harrastuksiin, mutta ainakin pikaisella muistelulla uskallan väittää, että pimeässä suunnistamista ei tuolloin tullut kokeiltua ollenkaan. Lajijahdin hengessä oli hyvä lähteä Hämeenlinnan Suunnistajien yörasteille Ahvenistolla. Ajatus pimeässä suunnistamisesta oli niin hurja, että tuttu maasto, jota ympäröi valaistut kadut ja pururadat toivat henkistä turvaa, vaikka itse rastit ihan metsässä olivatkin.

Sain lainaan hyvän ja tehokkaan otsalampun, joka on kyllä ehdoton edellytys yösuunnistuksesta selviämiselle. Pimeässä myös ilmansuunnat menivät helposti sekaisin, koska kartalta peilattavia asioita ei näe maastossa kovinkaan pitkälle. Siksi kompassin vilkuilu oli erittäin tarpeellista. Kuitenkan pimeys ei hirvittänyt yhtään ja ihan hyvällä itseluottamuksella pystyi maastossa samoilemaan.

Rata oli aika vaativa varsinkin fyysisesti, koska korkeuserot olivat todella suuria. Tämä oli varmasti osittainen syy siihen, että aikaa suoritukseen kului tuplasti saman mittaiseen valoisan suunnistukseen kesäkuussa. Osa tietysti meni tarkkuuden säilyttämiseksi ylläpidettyyn pienempään vauhtiin. Kaikin puolin yösuunnistus oli positiivinen yllätys ja jopa hauskempaa kuin valoisalla suunnistaminen!

85/100 Squash

Tätä lajia olen halunnut kokeilla ihan pienestä pitäen, mutta ennen tätä lajivuotta en ole siinä onnistunut. Nyt tietenkin piti siis päästä kokeilemaan ja Tampereen Tenniskeskuksella järjestyikin mahtava mahdollisuus osaavassa valmennuksessa.

Kaikessa yksinkertasuudessaan pallo pitää lyödä etuseinään ennen kuin se pomppaa lattialla kahdesti omalla lyöntivuorolla. Kaikissa seinissä on korkeusraja, jonka yläpuolella pallo ei saa osua seinään ja etuseinässä on myös alaraja jonka yli pitää osua. Squash meni kyllä heittämällä suosikkimailapelikseni jo yhdellä kokeilulla. Laji on vauhdikas ja liikeradat monipuolisia. Lisäksi vastustajan tarkkailusta täytyy pitää huoli, jotta huomaa mihin suuntaan pallo on lähdössä.

Pelitaitojen karttuessa pelaajat vaihtavat palloa. Aloitelijoiden pallo pomppaa paremmin ja siihen on helpompi ehtiä kun taas ammattilaisten pallo ei enää hirveästi pomppaa ja kiire lyömään kasvaa. Squashissa myös pallorallit ovat pidempiä ja pallo on pelastettavissa vaikeammista paikoista kuin "seinättömissä" lajeissa.

Todella hyvä ja hikinen treeni, jonka jälkeen lihakset kyllä muistuttavat että squash vaatii aktiivista liikehdintää!

86/100 Kuntosali

Kuntosali on sellainen paikka, joka ei ole oikeastaan koskaan minua houkutellut. Kuitenkin kun sinne on vaivautunut menemään, saa hien pintaan ihan mukavasti. Eri liikuntalajia jahdatakseni päätin lähteä uimahallin kuntosalille parin vuoden tauon jälkeen.

Löysin muutama vuosi sitten saamani saliohjelman, jonka otin mukaani ja lähdin soveltamaan juttuja, koska uimahallin pienellä kuntosalilla oli jonkin verran ruuhkaa enkä viitsinyt jonotella jokaiselle suorituspaikalle. Kovalla intensiteetillä sain vietyä läpi ne asiat, jotka ohjelmaan oli kirjattu. Taas kerran muistui mieleen, että tottumattomalle tulee paikat kipeäksi ja palautumisen kannalta harjoitteet kannattaisi ehkä tehdä vähän rauhallisemmassa tahdissa kuin jaksaisi.


87/100 Karate

Koska en ole ollenkaan kamppailulajeihin perehtynyt ennen tätä lajijahtivuotta, olin etukäteen vähän pohtinut sitäkin että montako näitä kehtaa ottaa mukaan etteivät ole liian samanlaisia. Nyt vuorossa oli karate ja treenit olivat ihan erilaiset kuin mitä olen tähän mennessä kokeillut.

Hämeenlinnan Karateseuran syyslomatreeneissä oli mukavasti porukkaa teineistä viisikymppisiin ja kaikilla oli hyvä meininki. Treenin rakenne kulki hienosti alkulämmittelystä karaten perusteisiin ja opin omasta mielestäni tosi paljon. Varsinkin hyvin havainnollistetut reisien jännittämiseen ja vapauttamiseen perustuvat räjähtävät liikkeet piristivät, koska en tiennyt yhtään että ihmiskeho voi toimia näin.

Koska oli syysloma ja osittain koska paikalla oli tällainen lajitutustuja, käytiin läpi aivan perus-lyöntitekniikkaa ja torjumisia. Sain hyvän käsityksen karatesta, sillä aiempi käsitys lajista oli perustunut pitkälti elokuviin.

88/100 Kanoottipoolo

Monessa lajikokeilussa minulta kysytään mikä on ollut eksoottisin tai erikoisin laji jota olen kokeillut. Nyt löytyi sellainen, joka todennäköisesti on aika lähellä kärkeä loppuun saakka. Tampereen Vihurin treenivuorolla laitettiin pienet kajakit uimahallin altaaseen, ripustettiin maalit parin metrin korkeuteen ja alettiin pelata mielenkiintoista lajia.

Vedessä kelluvaa palloa piti pelata joko melalla tai käsillä ja lopputuloksena pyrkiä saamaan se vastustajan päädyssä killuvaan maaliin. Tämän ympärille rakentuu fyysinen ja tarkka peli. Itsellä suurin menestys rakentui siihen, että aloin ensinnäkin pysyä pystyssä reagoituani pallon liikkeeseen. Toiseksikin hienoa oli päästä pienellä avustuksella takaisin ympäri kun olin kaatunut ilman, että kajakkia olisi tarvinut lähteä reunalle tyhjentämään.

Muutamaan kertaan pääsin hyvään heittopaikkaan, mutta yritykseni torjuttiin ja jäin maaleitta. Pallon heittäminen korkeaan maaliin kajakissa istuen ei muuten ole aivan yksinkertainen juttu sekään.

Olin pelaajien joukossa todella hidasliikkeinen, mutta minut otettiin ryhmässä hienosti huomioon, ohjattiin ja neuvottiin pelin aikana ja minulle yritettiin rakentaa maalipaikkoja vaikka se ei ehkä joukkueen kannalta ketterin ratkaisu olisikaan ollut. Erityiskiitokset meidän joukkueen maalivahdille, jonka opastuksen ansiosta sain itsekin torjuttua melalla vastustajan heittoja.

Laji ei todellakaan ole helppo ja aloituskynnystä riittää kajakin hallinnasta oman mielen hallintaan, että hermo pitää vedessä pää alaspäin killuessa. Eskimokäännös olisi näissä tapauksessa hieno taito, mutta sitä ei lähdetty nyt harjoittelemaan vaan omat käännökseni perustuivat siihen, että odotin jonkun pelikaverin kajakin nokan viereeni ja kampesin sen avulla itseni oikein päin.

89/100 Salibandy

Kotimainen erikoisuus sai odottaa itseään vuoden loppupuolelle, koska tiesin että tästä on helposti laji tarjolla melkein koska haluaa. Suomessa laji on todella suosittua ehkäpä siksi, että se on helppo ja matalan kynnyksen laji joka muistuttaa keskeisesti jääkiekkoa.

Lajin helppous viehättää nimenomaan pelaamisen aloittamisessa ja laji onkin mainio kuntoiluharrastus. Varustehankinnat ovat kohtuulliset ja peleille riittää käytännössä mikä vaan sali, vaikka kenttä virallisilta mitoiltaan aika iso onkin. Itselle on kuitenkin hieman vieraaksi jäänyt, mikä salibandyssa penkkiurheiluna kiehtoisi.

Omaa kokeiluani varten pääsin Elenia Areenalle paikallisen Steelersin vitosdivarijoukkueen pelitreeneihin, jossa oli tyypillinen höntsäporukan leppoisa meininki.

90/100 Ringette

Jos ringette olisi ollut vuorossa alkuvuodesta, olisin varmaan kohdistanut siihen aikamoisia ennakkoluuloja naisille sovelletusta jääkiekosta josta on karsittu kontaktipeli pois. Nyt kun laji oli vuoden 90. olen jo ehtinyt hautaamaan niin monet ennakkoluulot, että en oikein sellaisia viitsinyt ringeten suhteen edes muodostaa.

Lajillahan ei tosiaan ole mitään tekemistä sovelletun jääkiekon kanssa, vaan kyseessä on ihan oma lajinsa johon kuuluu täysin omat taktiikkansa johtuen erilaisista säännöistä liittyen kenttäviivoihin. Paitsioiden sijaan siniviivat piti ylittää aina syöttämällä ja hyökkäysalueella sai olla molemmilta joukkueilta vain kolme pelaajaa, kahden piti pelata keskialueen puolella.

Rinkulan käsittely oli yllättävän vaikeaa. Kovan, tai oikeastaan puolikovankin syötön vastaanotto on todella vaikeaa ja laukomisestakaan ei tahtonut oikein mitään tulla. Maalin sain tehtyä vahingossa vaikka rinkula ei lähtenytkään yhtään sinne mihin yritin.

Laji oli todella hauska omine erikoispiirteineen. Kuten niin moneen joukkuepeliin tänä vuonna, tähänkin ihastuin kovasti. Kiitos kokeilusta Forssan Palloseuran Ringetelle!

Syyskuun lajikokeilut

77/100 Ratsastus

Syyskuun myötä oli vuorossa täysin muista tähänastisita poikkeava laji. Ratsastuksessa jännitti, että nyt pitäisi pystyä liikkumaan yhteistyössä kuusi ja puolisataakiloisen eläimen kanssa. Olin ilmoittanut Loimalahden Horsewoodille etukäteen että nyt on tulossa mies, joka ei ensinnäkään tiedä mistä on kysymys ja saattaa pelätä hevosia.

Horsewoodin Terhi oli valinnut minulle hevoseksi Hilma Hepon ja ratsastuskokeilu aloitettiinkin tutustumisella. Annoin Hilmalle ison nipun porkkanoita joka selvästi karisti epäluuloja meiltä molemmilta. Terhi harjasi Hilman ratsastuskuntoon sillä välin kun me rupattelimme ja söimme porkkanoita.

Ratsastusta voisi helposti pitää hevosen selässä istumisena samalla kun eläin tekee liikuntasuorituksen. Kuitenkin jo ihan ensimmäisistä käyntiaskelista alkaen minulle tuli selväksi että tästähän tulee varsin monipuolisesti eri lihaksia kehittävä treeni. Uskaltauduin myös pieneen raviin, joka tuntui aika hurjalta vaikka vauhti oli taluttavan Terhin reipas hölkkävauhti.

Jokin tässäkin kokeilussa onnistui väkisinkin, sillä ainakaan enää en hevosia sano pelkääväni, vaikka terve kunnioitus isoa otusta kohtaan on järkevää säilyttää.

78/100 Aquastrength-harjoittelu

Mainio esimerkki uniikista tavasta harrastaa liikuntaa, josta en ollut kuullutkaan ennen lajijahtiani. Jahtia seurannut kaverini, fysioterapeutti Antero Puisto, ehdotti että voisi vetää minulle tällaisen treenin.

Ideana oli treenata uima-altaassa käyttäen hyväksi varta vasten suunniteltuja muovisia välineitä, jotka veden avulla muodostivat vastusta liikkeelle. Anteron vetämässä treenissä huomasin, että veden vastustama liike on tosi tehokas ja hengästyttävä, mutta samalla äärimmäisen miellyttävä ja armollinen nivelille ja lihaksille, koska tehokaskaan liike ei tietenkään ole yhtään äkkinäinen.

Antero myös lupasi että palautuminen tulisi olemaan nopeampi kuin "kuivalla maalla" tehdyssä treenissä ja olikin siinä ihan oikeassa. Olo oli kyllä todella tehokkaasti urheillut, mutta mikään paikka ei tullut yhtään kipeäksi. Suositus erityisesti kuntouttavana liikuntana, mutta ehdottomasti myös terveenä säilyneille.

79/100 Enduro

Syyskuulle asti ehdittiin ennen kuin moottoriurheilu pääsi värittämään lajivuotta. Ihan hirveän paljon parempaa kokemusta en osaa oikein kuvitella moottoriurheilukokeilulle kuin enduro mahtavan Motojyskyn opissa.

En ole käytännössä koskaan, enkä varsinkaan aikuisiällä, koskenutkaan mopoihin, joten opettelu aloiteettiin ihan alusta. Ammattimies kuitenkin tiesi miten perustaidot rakennetaan ja miten pystyn luottamaansiihen, että saan kyllä mopon toimimaan kuten haluan. Etenimme tosi nopeasti, koska Jyskyn tavoitteena oli saada minut ihan oikealle polulle pelkästä käsittelykokeilusta.

Ja kuinka mahtavaa olikaan päästä ajamaan polulle oikeaa muistuttavaa, vaikkakin tietysti helppoa, enduroreittiä. Yksi vuoden huimimpia ahaa-elämyksiä oli, kuinka mopo todellakin menee yllättävän helpostikin oikeaan suuntaan kun katse on vaan sinne mihin ollaan menossa. Tällöin kroppakin ajattelematta ohjaa kulkupelin oikeaan paikkaan. Pari kertaa katse lipsahti maahan jolloin sinne meni perässä ukkokin. Oikeastaan ihan hyvä niin koska kaatuminen kuuluu lajiin ja suojukset olivat näissä vauhdeissa oikeinkin suojaavat.

Vaikka lajia ei tohdi missään nimessä kutsua matalan kynnyksen touhuksi, ei se ammattitaitoisessa opissa loppujen lopuksi ole lainkaan vaikeaakaan omaksua. Tosin tässähän ei kukaan tule myöskään koskaan valmiiksi, mutta yhden kolmituntisen session aikana kehitys nollasta eteenpäin on todella nopeaa ja palkitsevaa.

80/100 Kalpamiekkailu

Mielenkiintoinen uusi tuttavuus oli hyvin omanlaisensa laji, jota pääsin kokeilemaan Hyvinkään Miekkailijoiden hienossa ohjauksessa. En tiedä oliko minulla varsinaisesti odotuksia miekkailemaan lähtiessäni mutta ainakin laji oli tyystin erilainen kuin osasin odottaa. Ryhmässämme oli hyvin monimuotoinen joukko pieniä lapsia, teinejä ja aikuisia.

Alkulämmittelyksi pelaamamme polttopallon jälkeen päästiin harjoittelemaan veroasennosta liikkumista eteen ja taaksepäin. Eri vauhdeilla tehty treeni oli jaloille tehokas ja sai hien pintaan. Samalla painettin mieleen miekkailun tärkeitä asioita kuten se, että käden ojentaminen ennen jaloilla hyökkäämistä on tärkeää jos mielii saada pisteen itselleen.

Jälkimmäinen tunti oli sitten pyhitetty miekkailuotteluille. Pääsin kokeilemaan niin aikuisia kuin nuoriakin vastaan miekkailua ja oli mielenkiintoista kuinka täysin erilaista otteleminen eri tyylistä vastustajaa oli. Miekasta kulkee pistelaitteeseen johto ja laite tunnistaa kun pisto on mennyt perille. Ideana on siis pistää oman miekkansa kärjellä vastustajaa esimerkiksi käteen tai rintaan ennen kuin vastustaja pistää sinua.

Miekkailuottelu on todella keskittynyttä puuhaa ja oli hassua huomata että sen päätyttyä oli todella hengästynyt ja hiki virtasi. Harva laji on näin rankkaa sillä tavoin ettei sitä huomaa itse suorituksen aikana ollenkaan vaan vasta jälkikäteen.

81/100 Telinevoimistelu

Kun olen ajatellut telinevoimistelua lajina, olen miettinyt että siinä on niin vaativa laji ettei tällainen aikuinen ukko voi siihen lähteä kunnolla edes kokeilemaan. Sain kuitenkin pientä rohkaisua että ei ne alkeistreenit ihan samanlaista ole kuin kisoissa näyttää ja rohkaistuinkin menemään Tampereen Sisun hienoihin tiloihin aikuisten alkeiskurssin tunnille.

Ohjaajana toiminut Ninni opasti hyviä voimistelun omaisia alkulämmittelyliikkeitä jotka aktivoivat koko kehon koordinaatiota ja osoittautuivat sopivalla tavalla haastaviksi. Näitä erilaisia liikkeitä tehtiin pehmeällä air track-radalla, jolla uskalsi hyvin tehdä käsillä seisontaa tai kuperkeikkoja. Hauskin osio oli erilaisten lentokuperkeikkojen ja volttien kokeileminen trampoliinin avustamana. Kun osallistujia tunnille oli vain kaksi, pysyi myös intensiteetti aika kovana.

Koko kehon koordinaatio ja eri lihasryhmiä aktivoinut treeni vakuutti minut siitä, että tällainen harrastetelinevoimistelu olisi ehdottoman hyvä kuulua kaikkien aikuisten säännölliseen ohjelmaan. Todella auttaa pysymään kunnossa ikään katsomatta!

82/100 Puuvenesoutu

Lajijahdin toinen soutu. Ensimmäisessä soudettiin kirkkoveneellä kaksi kättä yhdessä airossa. Nyt olin veneessä yksin ja tietenkin molemmissa käsissä airo. Veneenä toimi kuusi- ja puolimetrinen todella kevyt puuvene, jossa oli samanlainen liukuva penkki kuin kirkkoveneessä.

Soutamisen erikoisuus oli, että airot menivät soutajan edessä ristiin, joten käsien järjestystä piti vähän miettiä. Tästä johtuen vasemman käden etusormi tuli vähän kipeäksi, kun kolistelin sitä oikean käden airoon.

Kun hyvä rytmi osui päälle, vene liikkui todella kovaa pienelläkin vaivalla. Olennaista oli käyttää jalkoja ja keskivartaloa soutamiseen. Rytmiä hankaloitti hieman ajoittain kovakin tuuli. Myötä- ja vastatuuleen suoraan soutaessa tuulesta ei juuri ongelmaa tullut, mutta sivutuulessa vene oli todella hankala soudettava.

Lenkkini kiersi Tampereen Kaukajärven kauniissa maisemissa. Kirkkoveneeseen verrattuna ihan selkeä ero oli, että yksin järvellä veneessä sai olla aivan itsekseen omien ajatusten kanssa.

83/100 Roller Derby

Mielenkiintoinen ja erikoinen laji, jossa luistellaan rullaluistimilla ovaalin muotoista rataa ympäri. Pisteitä kertyy siitä, kun joukkueen jammer-pelaaja ohittaa kierroksella vastustajan muita pelaajia. Tämän estämiseen ja helpottamiseen peli perustuu.

Laji on alunperin nimenomaan naisten laji ja on ollut pitkään showlaji, mutta nykyään urheilullisuus ja aito kilpailullisuus korostuu. Miesten kilpailutoimintaakin on jossain määrin ja pääsinkin Tampere Rollin' Brosin treeneihin tutustumaan lajiin.

Rullaluistimilla liikkuminen oli helpompaa kuin kuvittelin. Quad-luistimilla luistelu muistutti omasta mielestä enemmän jäällä hokkareilla luistelua kuin rullaluistelua peräkkäin olevilla pyörillä. Opin pujottelemaan, jarruttamaan ja hyppimään luistimilla aika vaivatta. Tietysti rutiinin tuoma varmuus ja osaaminen kasvaisi pitkään, mutta perusteisiin pääsi aika nopeasti käsiksi.

Pääsin myös kokeilamaan 1vs1 sekä ohittamista että sen estämistä. Tämä oli todella fyysinen ja kova treeni ja mitä parhainta kuntoilua, kun pusketaan ja painitaan selkeä tavoite mielessä. Vaikka näissä treeneissä en päässytkään kokeilemaan kokonaisena joukkueena pelaamista, vaikuttaa sekin oikein mielenkiintoiselta.

Elokuun lajikokeilut

70/100 Tennis

Perinteikäs pallopeli tuli itselle tutuksi jo pienenä lapsena, kun rakensimme isän johdolla talkoilla tenniskentän kotipaikan läheisyyteen. Siellä tuli myös pelattua paljonkin lähinnä juuri isän kanssa.

Lajijahdissa pelikaveriksi tuli myös isä, jonka kanssa edellisistä peleistä oli ehtinyt vierähtää varmastikin kymmenisen vuotta. Tämä näkyi aluksi pallottelussa paljonkin, mutta onneksi molemmat löysivät peruslyönnin suhteellisen nopeasti ja saatiin pelailtua mielekkäästi. Joskin itselleni aina heikko rystylyönti meni tälläkin kertaa hieman selviytymiseksi.

Tennis ei varmastikaan monelle hirveän paljon esittelyä kaipaa. Lajissa on äärimmäisen olennaista, että pelaajat ovat sen verran tasaväkisiä että pelissä muodostuu pitkiä palloralleja, koska se on tässä lajissa ehdottomasti hauskinta. Meillä oli alustana aika hidas hiekkatekonurmikenttä, joka laittoi myös juoksemaan pomppujen perässä melkoisesti.

71/100 Australialainen jalkapallo

Maailman toisella puolen äärimmäisen suosittu laji on olemassa myös Suomessa, vaikkakaan ei kovin suurieleisesti. Onnistuin löytämään itseni Helsinki Heatseekersin treeneihin Talin kentällä, jossa viime kuussa testasin gaelilaista jalkapalloa.

Aussifutis on jälleen yksi erilainen jalkapallopeli, joka ehkäpä juuri eksoottisuutensa takia oli todella haastavaa ja hauskaa. Lajissa on mukana samanlaisia elementtejä kuin rugbyssa ja gaelilaisessa jalkapallossa. Peliväline on soikea pallo, jota syötetään omille joko lyömällä tai potkaisemalla se omista käsistä. Mikäli oma pelaaja saa yli kymmenen metrin potkun ilmasta kiinni, syntyy "mark" eli kiinni ottanut pelaaja saa jatkaa peliä vapaasti.

Maalin virkaa toimittavat neljä pystytolppaa ilman ylärimaa. Sisempien tolppien välistä potkaistusta pallosta saa kuusi pistettä ja mikäli pallo menee ohi sisemmistä mutta ulompien välistä, yhden pisteen.

Heatseekersin kanssa parituntisen aikana sain hyvän opastuksen lajin perustekniikoihin: lentopotkuihin, pallon lyömiseen käsistä sekä sen pompauttamiseen maassa, joka tulee tehdä noin 10 metrin juoksun välein. Tämän jälkeen teimme hyviä tekniikkadrillejä ja lopuksi pelasimme sovelletuin säännöin.

Oman kuvani mukaan aussifutis ei ole niin rajua ja väkivaltaista kuin lajin maine on. Taklaaminen on sallittua järkevin säännöin, mutta taklauksen tarkoitus ei ole "riisua" palloa vastustajalta, sillä kiinniotetun pelaajan on sääntöjen mukaan luovuttava pallosta mieluiten tietysti syöttämällä.

Viihdyin tämänkin joukkuepelin parissa erittäin hyvin ja olisi mahtavaa oppia lisää!

72 / 100 Wakeboarding

Erilainen pulahdus vesiliikunnan ja samalla lautailulajien pariin. Vasta kun sain laudan jalkoihini, hoksasin että tämähän on ihan oma lajityyppinsä. Lautaillessa kaapelin liikuttelema kapula veti lautailijaa hieman vesihiihdon henkeen. Vedessä oli myös esteitä, mutta ne jätettiin tällä kertaa vielä kokeilematta.

Ensimmäinen käyntini vedessä jäi siihen, että aina pystyyn päästyäni kaaduin uudelleen veteen. Olin ihan matkustajana enkä hallinnut lautaa ollenkaan. Toisella kerralla pystyin jo nousemaan ja lautailemaan suoraan. Kovasti olisin halunnut saada tunnin aikana haltuun vielä käännöksen, mutta vauhtini loppui aina kesken ennen kuin ehdin kääntää suunnan kohti vaijerin toista päätyä.

Onneksi vesi oli lämmintä, koska ajallisesti mitattuna uidessa kyllä meni enemmän aikaa kuin laudan päällä vauhdin hurmassa. Voin kyllä kuvitella kuinka älyttömän hauskaa tästäkin lajista tulee kun sen saa haltuun paremmin ja pääsee kikkailemaan vauhdissa. Tätä näinkin edeltävällä vuorollani.

Kaikki joita wakeboarding yhtään kutkuttaa, suosittelen lämpimästi South Beach Waken mukavaa henkilökuntaa Hämeenlinnassa.

73 / 100 Trap-ammunta

Lempäälässä Kokkovuoren ampumakeskuksessa toimii todella aktiivinen ja vireä seura Pohjois-Hämeen Ampujat. Pääsin heidän kanssaan kokeilemaan miltä tuntuu rikkoa savikiekkoja haulikolla ampumalla.

Ampuminen ei ole kuulunut harrastuksiini koskaan. Armeijassa tietenkin tuli ammuttua kiväärillä ja näiden lajikokeilujen myötä jousipyssyllä ja värikuulia, mutta muuten tietämys aseista on käytännössä olematon. Olinkin yllättynyt kuinka helppokäyttöinen lainaani saama hieno haulikko oli. Aseen lataaminen ja laukaisu olivat todella vaivattomia operaatioita eikä ampuessa tuntunut potkukaan ollut yhtään sellainen kuin kuvittelin.

Sain todella suoraviivaisen ja yksinkertaisen ohjauksen ampuma-asentoon sekä kiekon seuraamiseen ja ampumiseen, jonka jälkeen olikin aika kokeilla. Trap-ammunnan hienous on siinä, että kiekot lähtevät aina yhdestä tietystä pisteestä, mutta ampuja ei voi ennakkoon tietää mihin suuntaan kiekko lentää. Näin ollen se oli ensin havaittava, seurattava piipulla ja posautettava rikki.

Olin yllättynyt siitä, että todella sain ammuttua useita kiekkoja hajalle. OK, enemmän jäi ehjäksi kuin rikki, mutta ihan hyvä tulos kuitenkin.

74 / 100 Potkunyrkkeily

Potkunyrkkeilyyn tarjoutui mahdollisuus työmatkalla, jossa meille oli järjestetty liikunnallista ohjelmaa oman valinnan mukaan. Tietysti valitsin sellaisen lajin, joka listalta ei vielä löytynyt. Minulle ja kollegoille johdatuksen potkunyrkkeilyyn järjestivät RNC Sport Clubin osaavat ohjaajat.

Treeneissä vedettiin huima alkulämpö, joka sai taas kerran miettimään omaa kuntoaan. Liikkeet olivat todella eri tyyppisiä mihin yleensä on tottunut, mutta osa saatiin sujumaankin. Ainakin hiki lensi.

Kun nyrkkeilyhanskat otettiin käteen sain kokea iloisen yllätyksen. Lyöntitekniikan osalta oli shorinji kempo-treenistä jäänyt selvästi jotakin takaraivoon ja osasin käyttää koko kroppaa lyömiseen. Tämä oli hienoimpia oivalluksia lajivuoden tiimoilta, sillä ennen vuoden alkua en todella osannut lyödä millään tavalla.

Potkujen lisääminen lajiin meni siten, että saimme nähdä mitä erilaisia tekniikoita olisi opeteltavana, mutta opettelimme lisäämään vain yksinkertaisen eteenpäinpotkun. Tähänkin sain omasta mielestäni voimaa taakse ihan kivasti.

Treenilajina potkunyrkkeily oli todella rankkaa ja hauskaa. Ottelemisen osalta pätee jälleen itselleni tuttu asia, ettei taida olla ihan minun juttuni. En tykkää tulla itse tarkoituksellisesti satutetuksi ja vielä enemmän karsastan toisen ihmisen satuttamista. Kontakti joukkuelajien tuoksinnassa on ihan eri juttu. Kivaa oli kuitenkin kuntomielessä treenatessa!

75/100 Field Lacrosse

Toukokuussa kokeillun box lacrossen kantamuoto tuli vuoroon loppukesästä. Paikkana oli samainen Lahti, jossa pääsin nyt kokeilemaan ison kentän versiota.

Lisävaihtelun hakemiseksi otin puolustajille tarkoitetun pidemmän mailan, mutta puolustaminen olisi varmasti joka tapauksessa ollut jälleen kiinnostavin vaihtoehto muutenkin. Pallon kiinniottaminen haavilla oli edelleen selvästi vaikein juttu, mutta toisaalta puolustuksessa tyypillisempää onkin yrittää hakata se hyökkääjiltä pois ja kaapia maasta mukaan.

Lajissa tapahtuu todella nopeasti, mutta onneksi tämä ison kentän versio oli pitempien etäisyyksien takia sen verran hitaampaa kuin box, että ehdin jo vähän paremmin lukea vastustajan liikkeitä ja reagoimaan niihin. Omasta mielestäni juuri tästä johtuen field lacrosse oli hauskempaa. Puolustajan kannalta olennaista on pysyä lähellä puolustettavaa pelaajaa, sillä syöttämällä pallo liikkuu ihan älyttömän nopeasti pelaajalta toiselle ja itsensä pelaa helposti pihalle jos ei seuraa peliä.

Todella mukava, vauhdikas ja fyysinen joukkuelaji.

76/100 Kirkkovenesoutu

Kirkkoveneet tulivat tutuiksi opiskeluaikana, kun olin kolmena kesänä työskentelemässä Mommilanjärven Soutelutapahtuman järjestelyissä. Kerran aiemminkin olin hypännyt myös itse veneeseen, mutta siitäkin on kymmenisen vuotta aikaa.

Nyt sain tilaisuuden lähteä Hämeenlinnan Ladun veneeseen kauniina elokuisena iltana. Teimme reilun tunnin lenkin Vanajavedellä. Lajissa on kaikkein oleellisinta säilyttää tahtiairojen tahti. Muuten menee soutu ihan pipariksi. Jokainen soutaja voi sitten lisätä lenkin haastetta omaa käyttämäänsä voimaa säädellen, mutta alkuun pääsee yllättävänkin kevyellä vedolla.

Rupattelu lähimpien soutajien kanssa teki myös tästä lajista leppoisaa lenkkeilyä. Tosin se oli mahdollista vasta reilu varttitunnin soudun jälkeen sillä aluksi ei pystynyt keskittymään oikein muuhun kuin seuraamaan sitä tahtiairoa. Suurin osa soudusta meni kuitenkin jo hyvin tahdissa ilman sen tarkempaa seuraamista.

Kirkkoveneessä on eteen ja taaksepäin liikkuvat penkit, jotka helpottavat koko vartalon käyttöä soutamiseen. Lenkin jälkeä veneestä noustessa erityisesti keskivartalon huomasi työskennelleen reippaasti.

Hämeenlinnan Ladulla oli vaja rannassa, joka on aika tärkeä asia madaltamaan liikkeelle lähdön kynnystä. Veneen käsittely kuivalla maalla on nimittäin aika kovaa hommaa.

Heinäkuun lajikokeilut

59/100 Jalkapallo

Klassinen kesäpalloilu jäi odottamaan vuoroaan heinäkuulle, jolloin MM-kisatkin nostivat lajin huomion tavallistakin suuremmaksi. Jalkapallo on maailman suosituin peli ja syykin on selvä. Pelkkä palloa muistuttava esine riittää siihen että pelit saadaan pystyyn. Käytännössä edes hirveän suurta osaamiskynnystä ei ole, vaikka maailman parhaat ovatkin hirveän taitavia.

Itselleni jalkapallopelit olivat ensimmäiset kuluvalla vuosikymmenellä. Pääsin mukaan Jukola Jaguarsin treeneihin, joissa oli siis kyse pelaamisesta. Kovin vähän itse jalkapalloa seuranneena jännitin hieman kun minut laitettiin puolustukseen keskelle ja alettiin pelata. En tiennyt yhtään mitä pitäisi tehdä, mutta ihan normaalilla pelinluvulla pystyi kuitenkin pelaamaan hyvin. Pallon potkaiseminenkin meni vanhasta muistista ihan kohtuullisesti oikeisiin osoitteisiin.

Pääsin myös pelien jälkimmäisellä puoliskolla pelaamaan maalissa, joka on itselleni niin tässä kuin monessa muussakin lajissa oikein mieluisa pelipaikka. Vaikka maalivahdin paikka on paljonkin erilainen lajista riippuen, on se aina hauskaa!

60/100 Futisgolf

Ei ollut mitenkään suunniteltua, että sama peliväline ja potkiminen olivat mukana myös seuraavassa lajissa, mutta päädyin Lepaan frisbeegolf-radalle rakennetuille futisgolf-väylille.

Laji oli ihan mielenkiintoinen.Väylät oli kyllä merkitty Lepaalla harmillisen huonosti ja olikin vähän sattumaa että tajusin niiden olevan rakennettu nimenomaan firsbee-väylille. Samoin kaikenlaiset opasteet ja väylien ihannetulokset puuttuivat joten oletin niiden olevan vähän verrannollisia frisbeeseen.

Yhdeksän reiän kierroksen pelasin kahteen kertaan ja näiden välillä taso parani suurinpiirtein 2 yli-tuloksesta par- tai yksi yli-tuloksiin. Paikallaan olevaa palloa oli kyllä suhteessa huomattavan vaikea potkaista maassa olevaan reikään kuin syöttää liikkuvaa palloa liikkuvalle pelikaverille!

61/100 Pesäpallo

Kansallispeli kuului lapsuuden harrastuksiin, joten vaikka edellisestä kerrasta on aikaa varmasti vähintään puolitoista vuosikymmentä, tuntui kaikki heti tutulta. Hyvinkään Tahkon Superpesisjoukkue järjesti Hämeenlinnassa pelitapahtuman, jossa oli ohjatut alkuverryttelyt, vähän heittelyä ja lyömistä sekä tietenkin peliä.

Pelit pelattiin naisten kentällä ja pesävälit olivat huomattavasti lyhemmät kuin muistin. Tämä kertookin enimmäkseen siitä että olen ollut pienempi silloin kun viimeksi olen pelannut. Nopeimpia juoksijoita oli todella vaikeaa polttaa kun pelasin etukentällä ja yritin saada lyhyitä lyöntejä haettua paloiksi.

Peli on todella hauskaa puuhaa, mutta siinä mielessä hankalaa järjestettävää, että mielekkään pelin aikaan saamiseksi tarvitaan enemmän pelaajia kuin monessa muussa lajissa.

62/100 Golf

Mielenkiintoinen peli, josta olen kuullut monet keskustelut mutta itse en ole minigolfia kummempaa kokeillut. Sain mukaan kaverini Juuso Lindforsin, joka on todellinen golf-ekspertti ja sitä myötä äärimmäisen hienon opastuksen lajin pariin.

Aloitimme lyönnit Hattula Golfin rangella, jossa Juuso opetti minulle lyöntiperusteita. Olen aivan varma että ilman tällaista opastusta en olisi saanut palloa edes kohoamaan nurmikosta, mutta nyt etenkin pienemmillä mailoilla sain omasta mielestäni ihan kelpo kaaria aikaiseksi.

Lähipeliharjoittelussakin oli omat kommervenkkinsa. Chippailimme ensin palloja viheriölle ja sitten puttailimme. Puttaaminen onkin oikein tosimiesten hommaa. Lyhyet ja tarkkuutta vaativat hyvin pienellä voimalla lyödyt lyönnit ovat tulostaululla ihan yhtä arvokkaita kuin yli sadan metrin huiskaisut, joten hermoja todella kysytään.

Puttailun jälkeen kävimme vielä nopeasti läpi hiekkaesteestä poistumista. Tämäkin oli ihan oma taiteenlajinsa ja muutaman harjoituksen jälkeen pallo tuli kuin tulikin ihan hallitusti ylös.

Golf vaikutti kyllä todella hauskalta touhulta ja haluankin vielä päästä kokeilemaan ihan väylillä pelaamista joskus!

63/100 Rantalentis

Heinäkuisen hellejakson kunniaksi päädyin muutaman kaverin kanssa Ahveniston uimarannalle pelailemaan rantalentopalloa. Laji on hyvinkin erilainen kuin liikuntasaleissa pelattava esikuvansa ja erikoissääntöjä oli yllättävänkin paljon, joka selvisi pelien aikana. Hieman sovelsimme sääntöjä jotta pallot olisivat olleet pidempiä ja peli hauskempaa.

Ja hauskaahan se olikin. Hanurilleenkin putoaminen ja syöksyminen hiekkaan ei sattunut, joten pallojen perään oli hauska hyppiä. Ponnistaminen tapahtui täysin eri lailla kuin kovalla lattialla, jonka johdosta seuraavana päivänä olivat paikat aika käytetyn oloiset.

Kun pelistä oli nautittu pari tuntia, pulahdin vielä Ahveniston järveen huuhtomaan joka ikiseen paikkaan löytäneet hiekanmuruset pois. Todella suositeltava laji!

64/100 Paintball

Lopella toimiva PV Paintball järjestää aktiivisesti hyvää luontoliikuntaa polttari- työhyvinvointi ja kaveriporukoille. Heinäkuussa ohjelmassa oli myös avoimia pelejä, jollaiseen ilmoittauduin pelaajaksi. Laji on aika matalan kynnyksen toimintaa, sillä pelaamisn pystyi hyvinkin aloittamaan noin minuutin selostuksen kuunneltuaan ja hieman paikkoja nähtyä.

Pääsin keskelle oivaa luontoliikuntaa metsään sijoitetulla hienolla pelialueella. Meidät jaettiin keltaisiin ja punaisiin, lippu laitettiin keskelle pelikenttää ja tarkoituksena oli toimittaa lippu siihen pisteeseen, josta vastustaja aloitti pelaamisen. Tässä tavoitteessa onnistuin itse kerran ja joukkueemme ainakin kertaallen. Kuitenkin suurin osa peleistä päättyi siihen, että jommalta kummalta joukkueelta loppuivat pelaajat.

Jos lajia ei ole ollenkaan kokeillut, pohtii varmasti moni kuinka kipeää paineilmalla singottu värikuula tekee. Kyllä se kipeää tekee, mutta vakuutuin keskusteluissa siitä, että kipu on tärkeä elementti lajissa. Koska osuma sattuu, sitä myös pelatessa alitajuisesti pelkää ja kokemuksesta tulee aidompi. Eikä se kipu kuitenkaan kovin kauaa kirpaise. Sen sijaan maalin makua en suosittele maistamaan ottamalla osuma naamarilla...

65/100 BMX-pyöräily

Tätä hurjapäistä lajia pääsin kokeilemaan Tampereen hienolla Iso-Vilusen BMX racing-radalla alan osaajien johdattelemana. Osallistuin siis Tampere Bike Clubin harjoituksiin, jossa pääsin taas toteamaan ennakkoajatukseni lajista täysin vääriksi. Onneksi valmentaja sai minut käsittämään, että tärkeintä on kroppani massan liike eteenpäin, jota pyörä pitää ohjata mukailemaan. Noh, videolta näkyy miten se massa liikkuu.

Treeneissä oli hienoa huomata, että runsaslukuinen harrastajajoukko (vaikka paikalla olikin vain parikymmentä harrastajaa kun tyypillisissä treeneissä on kuulemma neljäkymmentä) koostui aivan pienistä päiväkoti-ikäisistä lapsista sekä SM-tason urheilijoista ja kaikki mahtuivat hienosti treenaamaan samalla radalla samaan aikaan hyödyntäen eri suoria eri aikaan.

Lajissa käytetään ilmaisua "kun kaadutaan" sen sijaan, että sanottaisiin "jos kaadutaan". Tämä kertoo omalta osaltaan kisojen riskialttiudesta ja kieltämättä kun näin seuran parhaiden pyöräilijöiden kisaavan kapealla radalla, tajusin helposti mistä puhuttiin. Itse tein enemmänkin lasten ja aloittelijoiden juttuja ja pysyin pystyssä.

BMX-pyöräily on pyöräilyharrastus, jossa pitää unohtaa että välineenä on polupyörä. Vauhdikasta ja fyysistä touhua se on ja aikamoisen trendikästä. Ennustan tälle lajille räjähdysmäistä suosion kasvua nuorison keskuudessa.

66/100 Gaelilainen jalkapallo

Tutustuin ihmetellen tähän lajiin viitisentoista vuotta sitten matkallani Dubliniin. Jokaisessa pubissa näytettiin tätä merkillistä versiota jalkapallosta ja paikalliset tuntuivat olevan täysin hulluna siihen.

Nyt laji palautui mieleeni tämän projektin myötä ja sain yhteyden Helsinki Harpsiin, joka on gaelilaisten urheilulajien erikoisseura. Seura toivotti minut tervetulleeksi Talin urheilukentälle ja vietin todella hauskan parituntisen. Valmentaja Tony antoi mainion johdatuksen lajin perustekniikoihin.

Pallo pitää saada haltuun, pitää hallussa ja siitä pitää luopua. Periaatteessa normaalissa tilanteessa palloa pidetään käsissä, johon se on saatu joko koppina tai potkaistu itselle maasta. Maassa olevaa palloa ei saa poimia ilman potkua. Pallon kanssa saa edetä neljä askelta, jolloin sitä pitää pompauttaa maassa. Pompautusta ei saa tehdä kahta kertaa peräkkäin, eli kahdeksan askeleen jälkeen pitää vastaavasti tehdä "solo" - pudottaa pallo ja potkaista se takaisin omiin käsiin.

Pallosta luovutaan joko potkaisemalla se käsistä tai lyömällä sitä hieman lentopallon alakautta syöttöä muistuttavalla tekniikalla. Maassa olevaa palloa voi potkia "socceroimalla" kauemmas härdellistä tai omille.

Peli oli aivan älyttömän hauskaa! Vertaisin tätä lajia muihin tuntemiini nurmikenttien palloiluista lähimmäksi jalkapalloa. Rugbyssa palloa syötetään vain taaksepäin ja jenkkifutiksessa tavoitteena on vain edetä pallon kanssa. Gaelilaisessa jalkapallossa lyhytsyöttöpeli ja pallonhallinta muistuttaa enemmän jalkapalloa, vaikka pelivälinettä käsitelläänkin pääasiassa käsillä. Peli on TODELLA intensiivistä ja meitä hellivä helle tekikin nopeasti selväksi että pelataan vähän rauhallisempaa versiota.

Omista suorituksista olin ehkä tyytyväisin kun ehdin blokkaamaan vastustajan maalintekoyrityksen hieman jenkkifutiksen lentopotkun blokkauksen tyyliin, vaikken pelannut maalivahtina.

Treeneissä oli paikalla enimmäkseen toista vuotta pelaavia, mutta myös Irlannista Suomeen kesälomalle saapuneita nuoria, jotka olivatkin lajissa todella taitavia. Peleissämme ei kovin tarkasti laskettu pisteitä, mutta oikeasti maalista saisi kolme pistettä ja yläriman yli, mutta pystytolppien väliin osuneesta pallosta yhden pisteen.

Gaelilaisessa jalkapallossa on myös sallittua ottaa kontakti olkapäällä olkapäätä vasten. Eli suoranainen taklaaminen olkapäällä rintaan on kiellettyä, mutta horjuttaa saa. Samoin pallon saa lyödä pois vastustajan hallusta, mutta vain palloon saa osua.

67/100 Avovesiuinti

Tukalien hellepäivien jatkuessa tämä laji tuli eteen aivan loistavassa paikassa. Pääsin pulahtamaan Tampereen Pyhäjärveen kun osallistuin Tampereen Työväen Uimareiden järjestämään Viikinsaaren ympäriuintiin. Kyseessä on Suomen vanhin avovesiuintikisa ja järjestettiin nyt 81. kerran.

Kaunis kesäpäivän viettopaikka Viikinsaari sijaitsee noin 20 minuutin lauttamatkan päässä Tampereen keskustasta. Perhe oli minua kannustamassa ja vietti aikaansa uinnin ajan kauniilla saarella. Saaren ympäri uinnissa matkaa tulee 2100 metriä.

Kuuman päivän höysteenä oli kova tuuli, joka nostatti aikamoisen aallokon etenkin saarta kiertäessä keskimmäiselle pitkän suoran pätkälle. Päin vastoin kuin luulisi, tämä aallokko oli omasta mielestäni kaikkein hauskin uitava ja pitkä matka taittui aina seuraavaan aaltoon varautuen.

Järvessä uiminen on erinomainen liikuntamuoto, mutta kynnys lähteä näin pitkää matkaa uimaan olisi itsellä aika korkea yksin. Siksipä tällainen tapahtuma on aivan loistava paikka kuntoilla. Nytkin pohkeeni kramppasi aivan lopussa ja maaliin asti sivakointi oli hieman vaivalloista ja tällaista ei olisi hirveän kiva kokea yksinään järvessä.

68/100 Norsupallo

Norsupallo on jalkapalloa jumppapallo pelivälineenä. Lajissa järjestetään myös kilpailuja ja turnauksia, mutta pääasiassa idea on matalan kynnyksen kuntoliikunta. Hämeenlinnalaisella FC Ronsuilla on hyvä meininki ja sopivasti sovelletut säännöt, esimerkiksi palloon saa koskea kädellä hieman omantunnon mukaan, joka tasoittaa mukavasti pelaajien välisiä tasoeroja. Loput erot tasoittaa holtiton peliväline eli lopputuloksena kaikki pelaajat ovat yhtä hyviä!

Pelin luonne oli sellainen, että perinteinen pallopelien spurttailu korvautui koko tunnin tasaisena lenkkivauhtisena juoksenteluna mutta tietenkin pallon perässä oli motivoivampaa juosta kuin pelkästään lenkkipoluilla.

Koko pelin ideana oli tarjota mukava kuntoilupaikka ihmisille ja siinä laji onnistuu täydellisesti. Kaikilla oli hauskaa eikä epäonnistumisillekaan tarvinnut kuin naureskella iloisesti.

Itsellä herää heti ajatus, että norsupalloa hyödyntämällä päästäisiin iskemään liikunnan kipinää sellaisiin nuoriin, jotka ovat ajautumassa liikkumattomuuden tielle. Sikälikin tärkeä kuntoilulaji!

69/100 Harppuunakalastus

Täysin uudenlainen liikuntakokemus monessakin mielessä. Minkäänlainen kalastus tai metsästys ei ole koskaan kuulunut harrastuksiini. Kalassa olen joskus ollut heittämässä pari kertaa virveliä ja mato-onkea. Myöskään märkäpukua en ainakaan muista koskaan pukeneeni päälle.

Nyt lähdimme kaverini Jarmon kanssa Kangasalle harppuunakalastamaan, eli märkäpuvut niskaan ja kuminauhalla viritettävä harppuuna piukeaksi, varmistin päälle ja sukelluksiin. Aluksi pelkästään kaislikossa lipuminen ja sen tarkkailu oli jännittävää ja oli hienoa nähdä pieniä ahvenia ja lahnoja. Niitä en ehtinyt harppuunalla edes tähtäämään kun liikkuivat niin sutjakkaasti. Pienet kalat ovat yllättävän uteliaita ja tulevat tutkimaan snorkkelimiestä mielellään.

Lähes kolmen tunnin sukeltelun ja uiskentelun kohokohta oli kohtaaminen hauen kanssa ja sen tuijottelu silmästä silmään. Tuo oli myös ainoa kerta kun sain harppuunani laukaistua, mutta en kuitenkaan osunut kalaan vaan keppi lensi pohjamutiin. Harppuunassa on kuitenkin naru jota vetämällä väline saadaan toki takaisin. Jarmo väijytti otuksen myöhemmin ja saimme siis saalista.

Kesäkuun lajikokeilut

50/100 Triathlon

Puolenvälin etappi saavutettiin ihan sattumalta melkoisen juhlavissa puiteissa. Kyseessä oli näistä kokeiluistani ensimmäinen ihan varsinainen kilpailutapahtuma, johon olin ilmoittautunut jo tammikuussa - Vanajanlinnan Finntriathlon-osakilpailu. Kisasta saisi kirjoitettua varmasti ihan oman blogimerkintänsä, mutta lisätään tunnelmat kuitenkin vain tähän.

Osallistumismaksu oli melko suolainen, mutta kyllä oli sprinttimatkakilpailun ympärille rakennettu vastinekin. Oli ruokailua, juottopisteet, suljetut liikenteet ja hyvät järjestelyt.

Etukäteen pikkaisen jännitti miten tulen suoriutumaan ja oikeastaan vasta paikanpäällä mieli alkoi rauhoittua. Olin hankkinut Lidlistä halvan triathlonasun, mutta en märkäpukua ollenkaan. Paikan päällä keskustelin asiasta muutaman kokeneemman kanssa ja he olivat sitä mieltä että vesi oli niin lämmintä että ensikertalaiselle olisi jopa parempi osallistua ilman märkäpukua. Samoin näin muutaman kanssakilpailijan sonnustautuneen identtiseen Lidl-asuun.

Lähtömerkin kajahtaessa jäin ihan suosiolla peräjoukkoihin. Huomasin nopeasti, että tuulen aiheuttamassa aallokossa 750 metrin vapaauinnista ei tulisi osaltani yhtään mitään ja siirryin rintauintiin. Ratkaisu oli varmasti sikälikin ihan hyvä, että edellä menevät kroolaajat näyttivät välillä harhautuvan aika pitkällekin varsinaiselta reitiltä.

Uinnin jälkeen oli vuorossa pyöräily sillä samaisella isältä lainatulla polkupyörällä, joka aiheutti maantiepyöräilyn osalta keskustelua. Olin kuullut lajin harrastajilta arvokkaan vinkin, ettei kannata tuhlata voimia ylämäissä vaan polkea rauhassa pienellä vaihteella, jolloin alamäessä saataisiin kerättyä parempi vauhti vähemmällä voimalla. Oli muuten todella hurjaa kokea aivan terävimmän kärjen vauhti sen yhden kierroksen ajan kun kerkesin samalla kierroksella olla. Matkaa oli 20 kilometriä ja ne taittuivat varsin leppoisasti.

Viimeisenä edessä oli viiden kilometrin juoksu. Huomasin voimien olevan jo aika käytetyt, mutta päätin että etenemiseni pitää kyllä muistuttaa juoksua kokoajan enkä ota kävelyaskeleita. Viimeiselle kierrokselle ottamani palautumisgeeli oli yllättävän tehokas ja sen avulla jaksoin selviytyä juoksustakin omasta mielestäni varsin kunnialla.

Triathlon oli ainakin näin sprinttimatkana oikein piristävä ja mielekäs kuntoilumuoto. Varsinkin pyöräily on aikamoista välineurheilua ja osittain siitäkin syystä aikani oli selvästi heikompi kuin mihin olisi ehkä voinut yltää. Erittäin palkitseva onnistuminen kuitenkin!

51/100 Suunnistus

Lapsuuden harrastus on sen verran tuttu laji, että kokeilu oli minulle varmasti selvästi helpompi kuin se saattaisi monelle olla. Pystyin vain menemään Turengin Sarastuksen järjestämälle Janakkalarasteille, ostamaan kartan ja lähtemään metsään.

En tiedä olinko tällä kertaa onnekas, mutta maasto oli erittäin mukavakulkuista, sopivan haastavaa sekä juoksun että kartanluvun osalta ja rata oli myös sopiva. Ehkä suunnistuksellisesti olisi voinut olla vaikeampikin rata, mutta kuntoilun kannalta oli kivaa, kun pystyi vaivatta juoksemaan rastilta rastille. Tällaista iltarastitoiminnan pitää mielestäni ollakin!

Suunnistus on nyt kovassa nosteessa olevaa luontoliikuntaa parhaimmillaan ja se tuntuu näkvyän myös iltarastien harrastajamäärissä. Janakkalassakin oli paljon väkeä paikalla tullessa ja mennessä.

52/100 Rullakiekko

Tällä kertaa mentiin hienona kesäpäivänä jäähallin uumeniin. Ei kuitenkaan jäälle vaan hienolle vaaleansiniselle matolle. Lempäälä Indiansin junnuporukka otti minut mukaan kokeilemaan ennen omaa harjoitusotteluaan.

Rullaluistimilla luistelu oli yllättävän luontevaa kun alla oli hyvä tasainen matto. Samoin vauhdikkaatkin käännökset menivät yllättävän tukevasti. Ainoastaan jos kiekko hukkui tai muuten piti alkaa keskittyä käsillä tekemiseen, rullat tökkäsivät kun yritti jarruttaa kuin tavallisilla luistimilla jäällä.

Kiekko oli paljon kevyempi ja tuntui kääntyvän aika herkästi kyljelleen. Jostain syystä koin että sitä oli helpompi laukoa tarkasti kuin jääkiekkoa.

Rullakiekkoilu oli aika rankkaa, sillä hallissa oli ensinnäkin tosi lämmin ja liikkuminen kovemman lihasvoiman takana. Pidän rullakiekkoilua myös ekologisesti paljon parempana vaihtoehtona kuin kesähelteiden jääkiekkoa. Halleista jäät pois vaan kesäksi ja rullat jalkaan pelaajille!

53/100 Maastopyöräily

Kuten jo niin monen lajin kanssa, myös maastopyöräilyn kanssa minulla kävi sään kanssa loistava tuuri. Sain vanhalta kaverilta Munnukan Antilta Parolan Pyörähuollosta viimeisen päälle komean pyörän alle ja opastuksen lajin hienouksiin.

Onneksi sain, sillä maastopyöräily oli kyllä lajina aivan muuta kuin odotin. Antti johdatti minut Ahveniston harjujen kautta Luolajaan saakka. Reittinä oli sellaiset polut, etten olisi ikinä uskonut että niistä voi ajaa polkupyörällä. Jyrkät ala- ja ylämäet olivat aivan täynnä kiviä ja juuria eikä leveyttä ollut kuin nippanappa tangon leveydeltä.

Huippupyörä oli helppo kesyttää mahdottomiltakin tuntuviin mäkiin hyvillä ohjeilla eikä kovassakaan alamäessä pelottanut hirveän paljon.

Laji oli fyysisesti paljon raskaampi kuin oletin. Kieltämättä ajatukseni oli, että pururadalla poljetaan leppoisa lenkki, mutta jyrkissä mäissä taistelu oli yksi lajikokeiluvuoden rankimmista treeneistä. Kuitenkin samalla vauhdikasta luontoliikuntaa parhaimmillaan. Ei todellakaan heikkohermoisille, ainakaan näin jyrkissä mäissä!

54/100 Frisbeegolf

En ole kokeillut frisbeegolfia muuten kuin joitain vuosia sitten Vierumäellä, joten käytännössä täysin uutena lajille lähdin kokeilemaan Hämeenlinnan frisbeegolfrataa. Olin erityisen vaikuttunut siitä, miten hyvin rakennettu ja ylläpidetty rata on. Vertailu Suomen mittakaavassa kuitenkin on siis minulle mahdotonta, koska en tiedä millaisia muualla on.

Ahveniston harjun päähän osin sijoittuneella radalla oli aika paljon korkeuserojakin, joten 18 väylän kiertäminen kävi ihan kuntoilusta. Erityisen huimaa oli heittää frisbee alas jyrkältä rinteeltä ja toivoa että sen löytää myöhemin. Kyllä löysi, vaikka kerran katajaan jäänyttä kiekkoa tuli aika kauan etsittyä maasta.

Sain isältä lainaan setin, josta valittiin aina etäisyyteen ja tarkkuuteen sopiva kiekko. Driver lensi pitkiä matkoja mutta sen lentorata oli aika vaikeasti hallittavissa. Tykkäsin eniten mid-range frisbeestä, jonka lentorataa pystyin kontrolloimaan paremmin. Kokoonsa nähden painavahko putteri oli tarkoitettu selvästi lyhyisiin ja tarkkoihin putteihin.

En laskenut heittojeni määrää, mutta parhaimmillaankin heitin par 3 väylällä neljä kertaa. Varmasti ihannetulokset on tehty aika hyvien heittäjien mukaan.

55/100 Ultimate

Heti seuraavakin laji sattui olemaan frisbee-laji. Kuitenkin ultimatella ei juuri muuta yhteistä frisbeegolfiin olekaan kuin pelivälineen muoto. Frisbee oli tarkoitus heittää joukkuekaverin haltuun maalialueella ja saada siten pisteitä joukkueelle.

Sain hyvän opastuksen perusasioihin LeKin ultimate-porukassa ja alkulämmittelyjen jälkeen pistettiin pelit pystyyn. Lajissa joutuu juoksemaan ihan älyttömän paljon. Koska kiekollinen ei saa liikkua, pitää muiden etsiä jatkuvasti itseään pelattavaksi ja vastaavasti puolustajan pitää pysyä perässä. Juokseminen on ihan jatkuvaa.

Vaikka opinkin frisbeen kontrolloinnin lyhyissä heitoissa aika pian, oli vaikeuksia heittää tarkasti pitkälle ja juoksevalle pelaajalle. Kaverien hyvät heitot oli helppo juosta kiinni jos lentoradan luki kunnolla. Pari kertaa juoksin turhaan heittoa "vastaan" todetakseni että nyt tuleekin kiire takaisinpäin.

Juoksukunto tässä lajissa aivan varmasti paranee. On tietysti jälleen aivan mahtavaa päästä juoksemaan pelin houkuttelemana. Siten aina saa tehokkaammin itsestään irti.

56/100 Maahockey

Tammikuun lajikokeilujen listalle kuului hämeenlinnalaisen HT-85:n sisähockey-treenit ja tykkäsin tuolloin lajista tosi paljon. Silloin oli puhe, että sisähockeyn "emälaji" maahockey kannattaa kesällä kokeilla. Ja ehdottomasti kannatti, sillä laji oli vielä paljon hauskempaa kuin saliversio.

Palloa sai edelleenkin koskea vain mailalla ja sen kämmenpuolella, mutta nyt kohottaminen ja lyöntilaukaus olivat sallittuja. Raskas pallo pesäpallokentän hiekkatekonurmella ei kuitenkaan ihan niin vaan saanut kovaa vauhtia vaan syöttöihinkin oli annettava kunnolla voimaa, laukauksista puhumattakaan.

Tällä kertaa kokeiltu versio oli hockey 5, eli hieman erilainen vielä kuin varsinainen maahockey. Tavallisessa hockeyssa ei ole laitoja vaan sivurajat. Pienemmällä kentällä vähemmällä pelaajamäärällä lajin luonne oli vähän erilainen kun laitoja käytettiin pelissä apuna.

Maahockey oli todella hauskaa ja vaati keskittymistä pallonkäsittelyssä. Todella suositeltava laji etenkin jääkiekon kesälajiksi, mutta muutenkin harrastettavaksi. Luultavasti palaan ensi kesänä lajin pariin!

57 / 100 SUP-lautailu

SUP eli Stand Up Paddling on viime aikojen iso trendilaji. Puhallettava lauta on helppo kuljettaa veden ääreen, täyttää ja lähteä melomaan. Sain kaveriltani Jalavan Terolta todella hyvän opastuksen siihen, miten pääsen laudan kyytiin ja lähdettiin liikkeelle Teron tuntemia reittejä pitkin.

Hyvä että niin tehtiin, sillä varsinainen seisomaan nousu vaati oikein tyyntä kohtaa. Olin muutenkin laudan kantavuuden ylärajoilla, jolloin pienikin tuuli korostuu laudan käsittelyn vaikeudessa. Pääsin kuitenkin hyvin pystyyn ja vaikka aluksi jalat lähtivät tärisemään laudan mukana, huomasin, että yllättävän kova horjahdus olisi kaatumiseen vaadittu.

Aika kului kauniissa kesäillassa kuin siivillä. Leppoisa laineiden liplatus ja melonta olivat paitsi mukavaa liikuntaa, myös mielelle hyvin rauhoittavaa.

58/100 Shorinji Kempo

Yksi vaikeista kynnyksistä itselle oli mennä kamppailulajeihin mukaan. Käytännössä minkäänlaista kokemusta tällaisista ei ole ja mielikuva on vaikea, eikä tällainen otteleminen ole ollenkaan oman luontaisen toiminnan mukaista.

Onneksi Hämeenlinnan Shorinji Kempon kanssa kävi niin, että pääsin 2. danin opettajan Anteron kanssa viettämään kaksi tuntia kahdestaan. Antero opetti minulle tämän monipuolisen itsepuolustuslajin perustekniikoita aimo läjän. Harjoittelimme lyöntejä, potkuja, liikkumista, torjuntoja sekä näiden yhdistämistä. Lisäksi opeteltiin vähän jännittämään vatsalihaksia ja ottamaan iskuja vastaan - koska kamppaillessa tuskin niin käy ettei itse osumaa saisi koskaan.

Mukana oli myös ukemien harjoittelua, irrotuksia, lukkoja ja vielä ehdimme yhtä kaatotekniikkaakin kokeilla. Kaikilla näillä tekniikoilla oli nimiä, jotka pysyivät mielessäni hädin tuskin niiden käsittelyn ajan.

Vaikka ensimmäisen käsitykseni perusteella tämä ei lajina aivan lajityyppinsä yksinkertaisimmasta päästä ole, olen tyytyväinen että päädyin tähän ensimmäiseksi. On hyvä lähteä kokeilemaan muita kamppailulajeja kun olen saanut rauhallisen ja turvallisen johdatuksen henkilökohtaisen opetuksen muodossa. Iso jää on murrettu!

Toukokuun lajikokeilut

40/100 Lentopallo

Mielenkiintoinen laji, jossa ajattelin, etten pysty kunnolla pelaamaan koska en pysty ponnistamaan verkon tasolle. Itse asiassa verkko ei loppujen lopuksi ollutkaan niin korkea kuin luulin ja pelaaminen onnistui hyvin.

Lajikokeiluympäristönä toimi Aitolahden Riennon seuraturnaus, jossa siis kaikki muut osasivat pelata lentopalloa. Itse en ymmärtänyt pelipaikoista tai järjestyksistä käytännössä mitään aamulla, vaikka porukka ilmeisesti vähän oletti että ymmärtäisin. Lopulta nämä asiat olivatkin yksinkertaisempia kuin miltä puhuessa kuullostavat ja pääsin vauhtiin mukavasti.

Turnauksen aikana pääsin maistamaan myös onnistumisia jopa torjunnan muodossa ja ne ovat lentiksen kaltaisessa hektisessä pelissä todella nautinnollisia. Kivaa oli ja suosittelen kyllä kaikille kiinnostuneille kokeilemaan vaikka epäilisi omaa kykyään. Lajia pystyy höntsäämään matalan kynnyksen tasolla paljon helpommin kuin miltä kovatasoisen pelin katsominen vierestä näyttää!

41/100 Trampoliini

Kesän ensimmäisen todellisen kesäpäivän kunniaksi päätin, että seuraava lajikokeiluni olisi treeni kotipihan trampoliinilla. Tähän en siis ottanut sen kummempaa opastusta tai valmennusta vaan päätin ottaa hien pintaan hauskalla tavalla.

Pelkän pomppimisen lisäksi keksin trampalla monia tapoja saada hikeä pintaan, mutta jätin hurjimmat temput kokeilematta. Aika kului kyllä kovin huomaamatta ja illalla huomasi treenanneensa hyvin. Näppärää matalan kynnyksen toimintaa - koska tramppa omasta pihasta löytyy!

42/100 Baseball

Tampere Tigers toivotti minut tervetulleeksi joukkueen treeneihin. Baseball oli sellainen laji, jota en ole koskaan kokeillut mutta jonkin verran ennakkoluuloja esiintyi.

Pääsin kokeilemaan lyömistä sekä syöttökoneen antamista syötöistä että ihmissyöttäjän syötöistä. Konetta ehkä pelkäsin hieman etukäteen, mutta huomasin että pallon saa aika kontrolloidusti liikkeelle ja siihen osuminen oli helpompaa kuin kuvittelin. Noh, ehkä aivan sellaisia syöttöjä ei tullut mitä huipputasolla tulee, mutta kuitenkin.

Pesäpalloa harrastaneelle lajin räpylä oli hieman hassun oloinen ja kerran päädyinkin kopin sijaan ottamaan pallon päähäni. Periaatteessa hallitussa tilanteessa kopin kyllä saa hyvin pyydystettyä. Ennakkoluuloihini liittyi lajin vähäinen liikunnallisuus, mutta vääräksihän se osoittautui. Etenkin hieman rajallisella pelaajamäärällä lyöjien lyöntien perään juoksemisessa sai todella vahvan hien pinteen.

Baseball oli yllättävän kivaa ja rohkenen jopa väittää että matalan kynnyksen laji - ainakin pallopeleihin jo lapsesta saakka tottuneelle. Tigers teki jopa vierailustani hienon introvideon!

43 / 100 Kriketti

Tampere Cricket Club otti minut innolla mukaansa harjoituksiin pari päivää baseballin jälkeen. Syöttökone oli itseasiassa sama kuin baseballissa, se vaan asennettiin syöttämään korkeammalta. Palloon osuminen oli paljon vaikeampaa, sillä syöttö saa pompata myös maasta.Samoin lyöntirepertuaari on hurjan paljon laajempi - milloin yritetään puolustaa hilaa osumalta ja milloin luetaan että nyt on iskun paikka. Lisäksi pallon saa lyödä kentällä ihan mihin suuntaan tahansa. Laittomia ei ole ja kentän rajojen ulkopuolelle saatu lyönti tuo eniten juoksuja.

Osuman jälkeen juostaan edestakaisin hilojen väliä. Tästä olikin kehitetty erityisesti pienemmässä porukassa ja lapsille sopiva "continous cricket" jossa juostiin aivan kokoajan - osuit palloon tai et - ja yritettiin sitten ehtiä lyömään seuraavaa syöttöä.

Pääsin myös kokeilemaan lajin omintakeista syöttötekniikkaa, jossa palloa lingotaan suoralla kädellä kohti hilaa.

Olin todella vaikuttunut pelin kiinnostavuudesta. Laji on maailman toiseksi suosituin joukkuepallopeli ja otankin heti lajikokeilun jälkeen asiakseni katsella jokin huipputason ottelu, jotta pääsen vielä paremmin kärryille hienouksista.

Kuvassa enemmän ja vähemmän käytetty krikettipallo. Pallon sileys vaikuttaa yllättävän paljon sen käyttäytymiseen syöttäessä ja sen kuluminen on osa peliä.

44 / 100 Jenkkifutistuomarointi

Sadan lajin haasteen toinen tuomarointi. Tällä kertaa kyseessä oli ihan oikea tuomarointi, kun jääkiekkokaukalossa olin lähinnä vastaamassa pelin sujuvuudesta. Toki pelin sujuvuushan se tuomarin tärkein homma on.

Jefupelejä tulee kesän aikana varmasti runsaasti vihellettäväksi, mutta kauden avausotteluna oli naisten I-divisioonan paikallistaisto West Coast Phoenix - Turku Trojans helteisessä Raisiossa. Rajatuomarin osalta oli mukavaa huomata, että Raisio oli hoitanut paikalle esimerkiksi hyvät pallopojat, jotka hoitivat pallon perässä juoksemisen ja itse sai keskittyä viheltämään.

Vaikka kyseessä ei ollut sinänsä mikään uuden kokeilu, tuli jälleen kokemusta ja uutta oppia.

45 / 100 Flowpark-kiipeily

Kauniin kesäpäivän kunniaksi päädyin Ahvenistolle Flow parkiin seikkailukiipeilyn merkeissä. Lajin varsinainen nimi on hämärän peitossa, mutta omalla tavallaan uniikki liikuntamuoto on todella hauskaa puuhaa. Ideana on siis kiipeillä puihin rakennettuja seikkailuratoja pitkin.

Radat näyttävät jopa hurjiltakin, mutta näppärä turvavaljassysteemi tuo takaraivoon sellaisen luottamuksen, ettei korkeallakaan huimannut. Tehtävistä selvisi ihan peruskunnolla ja osaamisella lukuunottamatta vaikeinta rataa, jonka vaikeusaste verrattuna toiseksi vaikeimpaan oli todella paljon suurempi. Pääsin sinnittelemään senkin radan läpi liukumalla ainoastaan yhdestä vaikeimmasta kohdasta turvavaljaiden varassa.

46/100 Maantiepyöräily

Tästä tuli jonkin verran debattia, kun julkaisin kuvan, jossa ei ollut aivan oikea maantiepyörä välineenä. Kuitenkin olen sitä mieltä, että asfaltoidulla radalla kapeapyöräisellä polkupyörällä pyöräily menee tähän kategoriaan. Käyn varmaankin myös kokeilemassa myöhemmin varsinaista maantiepyörää.

Alkukesän loistavat kelit toivat tähänkin miellyttävät mahdollisuudet. Minulle pyöräily on aina ollut vain siirtymistä paikasta toiseen ja pyörälenkkeilyn hohto on ollut pienoinen arvoitus. Nyt olin kuitenkin saanut lainaan pyörän, johon sai hyvin myös vauhtia ja huomasin että tämä oli ihan nautinnollinen tapa lenkkeillä.

Tympäännyttävä puoli oli paluumatkan kova vastatuuli, joka kyllä sai kiroilemaan ihan ääneen. En muista oikein yhtäkään muuta säätilaa jota inhoaisin niin paljon kuin kovaa tuulta ja pyöräilyssä sillä oli vielä ekstratuskainen vaikutus.

47/100 Melonta

Vanajaveden Vesikoilta sain hienon mahdollisuuden käydä tutustumassa heidän toimintaansa ja lajiinsa. Vesikoilla on hieno Vesikkolinna lähellä rantaa, josta päästiin lyhyen perehdytyksen jälken vesille. Kajakin käsittely ja kuljettaminen oli yllättävän helppoa toimintaa. Melan käsittely ja kajakin ohjaaminen onnistuivat hyvän opastuksen ansiosta kätevästi.

Melonta ei ole missään määrin voimalaji vaan vauhtia olisi pitänyt sitten lisätä tahtia kiihdyttämällä. Siinä kohtaa ongelmaksi alkoi tulla motoriikka, eli mela alkoi kolista kajakkiin ja suunnan pitäminen kävi vaikeammaksi.

Meloimme uimahallin rannan ja Hämeen Linnan välillä ja huomasin että kaupungin katselu vesiltä käsin oli aika rauhallista ja täysin eri näkökulmasta kuin kadulla kävellessä. Opin myös että on kolmenlaisia melojia: yksin yksin melojia, yhdessä yksin melojia ja ryhmässä melojia.

Lajista oli ainakin minulla sellainen ennakkokäsitys, että kajakin käsittelyn omaksuminen olisi paljon vaikeampaa. Kuitenkin tämä osoittautui sellaiseksi lajiksi, johon pääsee käsiksi aivan heti ja paremmaksi kehittyä voi vaikka maailmanloppuun saakka.

48/100 Box Lacrosse

Lacrosse eli suomalaisittain haavipallo oli sellainen laji, jota piti lähteä kokeilemaan Lahteen asti, koska Tampereella tai Hämeenlinnassa ei joukkuetta ole. Jälleen kerran täytyy todeta pienestä joukkuepalloilulajista että todella iso sääli, koska laji oli todella hauskaa. Treeni oli hyvin vedetty ja todella fyysinen. Homma tuntui kropassa seuraavana päivänä todella voimakkaasti.

Pelin yksinkertainen idea on syöttää ja laukoa palloa haavimaisella mailalla ja toimittaa se vastustajan maaliin. Box lacrossen maali on huomattavasti pienempi kuin field lacrosessa - pienempi kuin jääkiekkomaali. Haavilla pystyy kuitenkin laukomaan yllättävän tarkasti ja jopa lajinoviisi pystyi muutamalla kaukolaukauksella yllättämään veskarin.

Pelin omaisessa treenin osassa ajauduin sattumalta juuri muistakin lajeista tutummalle puolelle palloa, eli puolustajaksi. Lajissa on omat erikoismiehensä hyökkäykseen ja puolustukseen ja koko viisikko vaihtaa pallonhallinnan vaihtuessa. Kokeneemmilta pelaajilta sain hyviä vinkkejä ja opin olemaan myös vähän ilkeä, mutta en tarpeeksi. Box lacrossessa on nimittäin yllättävän kovat otteet sallittuja. Ehkä juuri siksi Kanada onkin hyvä maa tässä lajissa.

Lähdin kokeilemaan avoimin mielin ja kyselemään poikkeaako jääkiekkokaukaloissa sisällä pelattavaksi kehitetty laji varsinaisesta lacrossesta niin paljon, että se olisi oma kokeilunsa. Näin taitaa lajin harrastajien mielestä olla, vaikka itselle se selviää sitten field lacrosse-kokeilun jälkeen lopullisesti. Seuran sivuilla www.lahtilacrosse.fi on hyvää esittelyä ja taustaa lajista.

49/100 Rullaluistelu

Yksi hyvä ja vauhdikas lenkkeilyn muoto joka rasitti myös alakropan lihaksia eri lailla kuin moni muu lenkkeily. Huono puoli oli vaan se, että omasta mielestä hyväkuntoisillakin kevyen liikenteen väylällä joutui tosi paljon väistelemään halkeamia ja muita päällystevaurioita. Luistimet olivat nimittäin tosi herkät reagoimaan jopa suojatien maalauksiin. Ilmeisesti kyse oli siitä, että luistinteni pyörät olivat aika pienet ja isommilla rullilla pääsisi paremmin.

Lenkin aikana ei päässyt kovin montaa kertaa potkimaan hyvällä rytmillä tehokasta luistelua. Kuitenkin silloin kun pääsi, oli se todella nautittavaa. Ylämäkien vaikutus oli suurempi kuin vaikkapa juostessa tai pyöräillessä ja etenkin niissä olisi tärkeää päästä pitämään tahti yllä.

Huhtikuun lajikokeilut

29/100 Lentäminen

Pyhtäällä on mielenkiintoinen paikka, Sirius Sports Resort, jossa on mahdollisuus kokeilla lentämistä tuulitunnelissa. Varasin lentoajan ja lähdin kokeilemaan. Lentämään on periaatteessa tarkoitus mennä ryhmissä vuorotellen, mutta itse olin ryhmäni ainoa lentäjä.

Sain siis aika yksityiskohtaisen opastuksen. Lentoasentoa kuivaharjoiteltiin ensin tuulitunnelin ulkopuolella ja sitten olikin yllättävän nopeasti aika mennä kokeilemaan itse asiaa. Lentäessä pitäisi saada kädet ja jalat aika rennoksi, mutta aika kovaa tuulta vastaan oli niitä painettava etteivät taipuneet väärään asentoon.

Kaksi minuutin mittaista lentosessiota oli ihan sopiva kokeilu tässä tapauksessa. Opastaja näytti myös välissä omia taitojaan.

Odotin tuulitunnelin tuntuvan siltä, mitä oletan vapaan pudotuksen olevan. En ole tosin vapaata pudotustakaan kokenut benji-hyppyä enempää, mutta mielestäni tämä tuntui nimenomaan lentämiseltä verrattuna putoamiseen, koska nimenomaan nouseminen korkeammalle oli se, jonka havaitsi selvemmin.

Kokemus oli ihan hieno, mutta ei kieltämättä ei ihan niin huima kuin olisi voinut luulla.

30/100 Vesijuoksu

Uima-altaat ovat tulleet eri lajien merkeissä aika tutuksi lajikokeilujen alkupuoliskolla ja tässä oiva lisä maanmainioihin vesiurheilulajeihin. Vesijuoksusta tulee helposti sellainen mielikuva, ehkä lehtiartikkelienkin takia, että altaassa lilluu meikattuja ja huonosti peseytyneitä rouvia. Tällaiseen en kyllä itse törmännyt, vaikka suosittu laji tuntuu tosiaan olevan. Altaaseen mahtui hyvin ja hygienia oli kyllä ihan kunnossa kaikilla.

Vesijuoksu on siitä kiva laji, että sillä pystyy tekemään todella tehokkaan treenin koko keholle tai vastaavasti palauttelemaan rennommin. Lajin maine on myös todella kova kuntouttavana treeninä. Maisema vaihtuu huomattavasti hitaammin kuin uidessa ja hieman tylsiä katseltavia ne altaan kaakelit kieltämättä ovat. Vesijuoksuun soveltuvia nappikuulokkeita on saatavilla ja ne voisivat olla kyllä hyvä lisä lajiin.

31/100 Capoeira

Ennakkoluuloja vastaan taistellen osallistuin Respeite Capoeiran treeneihin tässä brasilialaisessa kamppailulajissa. Taas kerran kannatti heittää ennakkoluulot nurkkaan ja sain tosi hyvän treenin. Pelkäsin joutuvani "heittäytymään" hullusti musiikin viemänä huiskimaan erilaisia potkuja, mutta kyseessä oli haastava ja todella mielenkiintoinen kamppailu.

Sain hyvän oppitunnin ja opettelin gingaa, joka on lajin perusliike, josta lähtevät pelatessa eri potkut ja kaadot. Myös hieman potkujen lähettämistä gingasta pääsin opettelemaan. Itse peliä kuitenkin seurasin sitten sivusta. Lajiin kuuluvat musiikki ja rytmit olennaisesti, mutta mistään tanssimisesta ei kuitenkaan ole ollenkaan kyse.

Todella iso plussa lajille, joka kuntonyrkkeilyn jälkeen oli nyt vasta seuraava kamppailulaji kokeiluissani.

32/100 Sulkapallo

Sulkapallo on vanha mökkiklassikko ja tietysti oikein mukava ja matalan kynnyksen peli. Olennaista on sopivan tasoinen pelikaveri, että pallorallit venyvät pitkiksi ja niistä saa kunnon taistelun ja molemmat saavat pelata tosissaan.

Vaikka varmasti jokainen on jollain tasolla sulkapalloa pelaillut, tuli itselleni kuitenkin yllätyksenä, että vuosikymmenen taitteessa lajin harrastajamäärä oli suurempi kuin tenniksen, pöytätenniksen ja squashin yhteensä!

Pelasin lajikokeiluni pyörätuolisulkapalloilijaa vastaan pyörätuolisulkapallon säännöillä. Kenties jossain vaiheessa voisi myös kokeilla itse pyörätuolissa, mutta tämä oli sopiva ihan jaloillaan. Tämä on kuitenkin mainio osoitus siitä, että sulkapallo on mainiota liikuntaa myös liikuntavammaisille.

33/100 Pickleball

Sulkapalloa seuraava kokeilu sattui olemaan myös verkkopallopeli ja vieläpä sulkiskentällä, mutta nyt madalletulla verkolla. Mailoiksi otettiin pingismailalta näyttävät vähän isommat palikat ja palloksi sählypalloa muistuttava muovinen pallo. Lajin erikoispiirteenä oli myös "keittiö" eli oman kenttäpuoliskon etuosa, josta oli volley-lyönnit kielletty.

Pickleball tuli itselleni täysin uutena vastaan kun työpaikkamme sulkiskentillä mainostettiin olevan mahdollisuus myös tällaista pelata. Tutustuin lajin sääntöihin eri videoiden kautta ja ei kun pelaamaan. Kieltämättä videoista tuli mieleen aurinkohattuisten iäkkäiden pariskuntien kesäpelit Texasissa, mutta peli olikin jotain ihan muuta.

Pääasiassa nelinpeliksi tarkoitettu peli oli vauhdikasta ja jännittävää. Kun pallon sai hallintaan, saatiin aikaan todella mukavaa pallorallia. Pelin kannalta oli mielekästä, että pistelaskussa pisteitä jaettiin vain omalla syöttövuorolla.

34/100 Maalipallo

Sain mahdollisuuden osallistua Tampereen Seudun Näkövammaisten vuorolle, jossa oli kansallisesti hyvätasoisia pelaajia auttamassa minua kokemaan millainen laji on maalipallo. Pähkinänkuoressaan kyseessä on noin lentiskentän kokoisella kentällä maalinteko vastustajan päädyssä olevaan maaliin. Mikä lajista tekee haastavan on se, että näkökyky on kokonaan poistettu maalipallolaseilla.

Laji on kansainvälisissä peleissä näkövammaisten laji, mutta Suomen sarjoissa myös vammattomat voivat osallistua, koska lasit kuitenkin vievät näkökyvyn. Voin kertoa että kun astuin pelikentälle ja laitoin lasit silmille, en ole monesti urheilukentällä itseäni tuntenut näin avuttomaksi. Lattiassa on merkintöjä joita tunnustelemalla voi hahmottaa sijaintinsa pelikentällä, sitten kulkusia sisältävää tykinkuulaa yritetään torjua ja heittää vastustajan maaliin.

Alku oli hankalaa, mutta kun rentous löytyi, alkoi laji tuntua tosi hauskalta. En varsinaisesti uskaltanut hirveästi liikkua pelipaikaltani, koska kerran eksyin pahemman kerran ja oman joukkueen heittämässä ollut pelaaja kompastui minuun harhaillessani. Kuitenkin opin kuulemaan pallon suuntaa ja torjumaan. Ja pari heittoa meni maaliinkin!

35/100 Polttopallo

Amerikkalaisiin alakouluihin sijoittuvissa elokuvissa usein nähty kauhu. Pääsin tutustumaan lajiin kouluhenkilökunnan kisoissa Hämeenlinnassa ja totesin että nuo kauhukuvat eivät osuneet kohdalleni. Turnaus oli todella hauska.

Pelissä on yhtä aikaa kuusi palloa ja kummallakin joukkueella kuusi pelaajaa. Ilman reboundia lattiasta tai seinästä osumalla vastustajaa poltat vastustajan. Ottamalla kopin vastustajan heitosta poltat heittäjän ja saat omasta joukkueesta palaneen pelaajan takaisin kentälle, eli kopit olivat tärkeitä.

Pehmeä pallo lähti kyllä hyvästä heitosta todella kovaa eikä ollut helppo ottaa kopiksi. Lajin perusluonteena pallon väistäminen on todella erilaista kuin yleensä, jolloin palloon pitäisi yrittää päästä käsiksi. Väistäminen onkin monessa tilanteessa viisaampi ratkaisu ja koppia kannatti yrittää ottaa vain jos pallo tulee todella suoraan syliin.

Turnaus ja kova heittely otti niin lujille olkapäässä, että vielä viikon päästäkin käsipalloillessa (siitä tosiaan tuli ihan säännöllinen harrastus heti) joutui vuorolla siirtymään pelkästään maalivahdiksi.

36/100 Futsal

Kasvava sisäversio jalkapallosta oli kokeilussa hyvähenkisessä hämeenlinnalaisporukassa. Pelikenttä, ja siten joukkuekokokin, olivat pienemmät kuin varsinaisessa futsalissa, mutta lajin luonteeseen pääsi käsiksi.

Itselleni oli aika vaikeaa hallita pelivälinettä samoilla jaloilla joilla pitäisi myös juosta. Samoin sijoittumiseen liittyvissä asioissa oli aika paljon opeteltavaa. Pallo ei myöskään ihan ymmärrettävästi hirveästi pomppaa lattiasta, joten pari virhearviota tuli tehtyä pallon liikerataa lukiessa.

Lopulta innostuin pelaamaan maalissa, jossa heittämällä annetut avaukseni osuivat myös huomattavasti paremmin kohteeseensa kuin potkaisemalla yrittämäni. Onnistumisen elämys tuli kuitenkin myös tehdystä maalista. Pelaaminen oli nopeaa, intensiivistä ja reagointia vaativaa.

37/100 Amerikkalainen jalkapallo

Pääsin kokeilemaan  penkkiurheilussa ylivoimaista suosikkilajiani Tampereen Saintsin Vaahteraliigaporukan kanssa.

Jenkkifutikseen tutustuin pari vuotta sitten Hämeenlinna Huskiesin silloisen ykkösdivarijoukkueen mukana. Kävin harjoituksissa syksyn ajan kunnes jääkiekkoillessa nivunen repesi ja samalla jäi jenkkifutis muiden lajien mukana.

Tuolloin harjoittelin puolustuksen tukimiehen paikalla, joten olikin mukavaa, että tällä kertaa Tampereen Saintsin valmentaja ehdotti yksilöharjoittelua keskushyökkääjän, eli running backin, paikalla. Aikaisemmin kovin helpolta NÄYTTÄNYT pelipaikka osoitti kyllä omat kommervenkkinsä kun sitä kokeili.

Treeneissä oli myös pelikuvioiden läpikävelyjä ja käytännön kokeiluja, sillä laji on hyvin taktinen ja loppuunsa hiotut vastuut ovat joukkueelle tärkeitä.

38/100 Lenkkeily

Kevyt juoksentelu suomalaisessa luonnossa on kyllä hienoa. Tällä kertaa lenkkeilykauden avaus osui jo huhtikuulle koska kelit olivat mitä mainioimmat. Tänä vuonna tuskin tulee ihan tavallista lenkkeilyä niin paljon harrastettua, koska mieluummin tulee tietenkin etsittyä jokin muu laji.

Omaan lenkkeilyyn on kuulunut jo parin vuoden ajan olennaisena osana Pokemon Go-peli. Aiemmin virikkeenä oli musiikki korvissa, joka ei toki ole sekään huono vaihtoehto.

39/100 Sauvakävely

Raikkaana happirikkaana aamuna päätin lähteä kokeilemaan sauvakävelyä. Hyvää tahtia ylläpitämällä lenkki tuntui tosi hyvältä kuntotreeniltä. Vähän tuli mieleen alkukuun vesijuoksu mutta kuivalla maalla.

Juoksemiseen verrattuna sauvakävelemällä sai hengästymisen ja sykkeen nousemaan lähes yhtä hyvin, mutta nivelille laji oli paljon kevyempi. Sikäli siis mitä mainioin tapa kuntoilla. Miinusta tuli siitä, että juoksulenkillä mainittu Pokemon ei ollut mahdollista koska kädet olivat varattuna sauvoille.

Erittäin hyvä vaihtoehto, kunhan ei lähde "ulkoiluttamaan sauvoja" vaan oikeasti kuntoilemaan.