Perinteikäs pallopeli tuli itselle tutuksi jo pienenä lapsena, kun rakensimme isän johdolla talkoilla tenniskentän kotipaikan läheisyyteen. Siellä tuli myös pelattua paljonkin lähinnä juuri isän kanssa.
Lajijahdissa pelikaveriksi tuli myös isä, jonka kanssa edellisistä peleistä oli ehtinyt vierähtää varmastikin kymmenisen vuotta. Tämä näkyi aluksi pallottelussa paljonkin, mutta onneksi molemmat löysivät peruslyönnin suhteellisen nopeasti ja saatiin pelailtua mielekkäästi. Joskin itselleni aina heikko rystylyönti meni tälläkin kertaa hieman selviytymiseksi.
Tennis ei varmastikaan monelle hirveän paljon esittelyä kaipaa. Lajissa on äärimmäisen olennaista, että pelaajat ovat sen verran tasaväkisiä että pelissä muodostuu pitkiä palloralleja, koska se on tässä lajissa ehdottomasti hauskinta. Meillä oli alustana aika hidas hiekkatekonurmikenttä, joka laittoi myös juoksemaan pomppujen perässä melkoisesti.
71/100 Australialainen jalkapallo
Maailman toisella puolen äärimmäisen suosittu laji on olemassa myös Suomessa, vaikkakaan ei kovin suurieleisesti. Onnistuin löytämään itseni Helsinki Heatseekersin treeneihin Talin kentällä, jossa viime kuussa testasin gaelilaista jalkapalloa.
Aussifutis on jälleen yksi erilainen jalkapallopeli, joka ehkäpä juuri eksoottisuutensa takia oli todella haastavaa ja hauskaa. Lajissa on mukana samanlaisia elementtejä kuin rugbyssa ja gaelilaisessa jalkapallossa. Peliväline on soikea pallo, jota syötetään omille joko lyömällä tai potkaisemalla se omista käsistä. Mikäli oma pelaaja saa yli kymmenen metrin potkun ilmasta kiinni, syntyy "mark" eli kiinni ottanut pelaaja saa jatkaa peliä vapaasti.
Maalin virkaa toimittavat neljä pystytolppaa ilman ylärimaa. Sisempien tolppien välistä potkaistusta pallosta saa kuusi pistettä ja mikäli pallo menee ohi sisemmistä mutta ulompien välistä, yhden pisteen.
Heatseekersin kanssa parituntisen aikana sain hyvän opastuksen lajin perustekniikoihin: lentopotkuihin, pallon lyömiseen käsistä sekä sen pompauttamiseen maassa, joka tulee tehdä noin 10 metrin juoksun välein. Tämän jälkeen teimme hyviä tekniikkadrillejä ja lopuksi pelasimme sovelletuin säännöin.
Oman kuvani mukaan aussifutis ei ole niin rajua ja väkivaltaista kuin lajin maine on. Taklaaminen on sallittua järkevin säännöin, mutta taklauksen tarkoitus ei ole "riisua" palloa vastustajalta, sillä kiinniotetun pelaajan on sääntöjen mukaan luovuttava pallosta mieluiten tietysti syöttämällä.
Viihdyin tämänkin joukkuepelin parissa erittäin hyvin ja olisi mahtavaa oppia lisää!
72 / 100 Wakeboarding
Erilainen pulahdus vesiliikunnan ja samalla lautailulajien pariin. Vasta kun sain laudan jalkoihini, hoksasin että tämähän on ihan oma lajityyppinsä. Lautaillessa kaapelin liikuttelema kapula veti lautailijaa hieman vesihiihdon henkeen. Vedessä oli myös esteitä, mutta ne jätettiin tällä kertaa vielä kokeilematta.
Ensimmäinen käyntini vedessä jäi siihen, että aina pystyyn päästyäni kaaduin uudelleen veteen. Olin ihan matkustajana enkä hallinnut lautaa ollenkaan. Toisella kerralla pystyin jo nousemaan ja lautailemaan suoraan. Kovasti olisin halunnut saada tunnin aikana haltuun vielä käännöksen, mutta vauhtini loppui aina kesken ennen kuin ehdin kääntää suunnan kohti vaijerin toista päätyä.
Onneksi vesi oli lämmintä, koska ajallisesti mitattuna uidessa kyllä meni enemmän aikaa kuin laudan päällä vauhdin hurmassa. Voin kyllä kuvitella kuinka älyttömän hauskaa tästäkin lajista tulee kun sen saa haltuun paremmin ja pääsee kikkailemaan vauhdissa. Tätä näinkin edeltävällä vuorollani.
Kaikki joita wakeboarding yhtään kutkuttaa, suosittelen lämpimästi South Beach Waken mukavaa henkilökuntaa Hämeenlinnassa.
73 / 100 Trap-ammunta
Lempäälässä Kokkovuoren ampumakeskuksessa toimii todella aktiivinen ja vireä seura Pohjois-Hämeen Ampujat. Pääsin heidän kanssaan kokeilemaan miltä tuntuu rikkoa savikiekkoja haulikolla ampumalla.
Ampuminen ei ole kuulunut harrastuksiini koskaan. Armeijassa tietenkin tuli ammuttua kiväärillä ja näiden lajikokeilujen myötä jousipyssyllä ja värikuulia, mutta muuten tietämys aseista on käytännössä olematon. Olinkin yllättynyt kuinka helppokäyttöinen lainaani saama hieno haulikko oli. Aseen lataaminen ja laukaisu olivat todella vaivattomia operaatioita eikä ampuessa tuntunut potkukaan ollut yhtään sellainen kuin kuvittelin.
Sain todella suoraviivaisen ja yksinkertaisen ohjauksen ampuma-asentoon sekä kiekon seuraamiseen ja ampumiseen, jonka jälkeen olikin aika kokeilla. Trap-ammunnan hienous on siinä, että kiekot lähtevät aina yhdestä tietystä pisteestä, mutta ampuja ei voi ennakkoon tietää mihin suuntaan kiekko lentää. Näin ollen se oli ensin havaittava, seurattava piipulla ja posautettava rikki.
Olin yllättynyt siitä, että todella sain ammuttua useita kiekkoja hajalle. OK, enemmän jäi ehjäksi kuin rikki, mutta ihan hyvä tulos kuitenkin.
74 / 100 Potkunyrkkeily
Potkunyrkkeilyyn tarjoutui mahdollisuus työmatkalla, jossa meille oli järjestetty liikunnallista ohjelmaa oman valinnan mukaan. Tietysti valitsin sellaisen lajin, joka listalta ei vielä löytynyt. Minulle ja kollegoille johdatuksen potkunyrkkeilyyn järjestivät RNC Sport Clubin osaavat ohjaajat.
Treeneissä vedettiin huima alkulämpö, joka sai taas kerran miettimään omaa kuntoaan. Liikkeet olivat todella eri tyyppisiä mihin yleensä on tottunut, mutta osa saatiin sujumaankin. Ainakin hiki lensi.
Kun nyrkkeilyhanskat otettiin käteen sain kokea iloisen yllätyksen. Lyöntitekniikan osalta oli shorinji kempo-treenistä jäänyt selvästi jotakin takaraivoon ja osasin käyttää koko kroppaa lyömiseen. Tämä oli hienoimpia oivalluksia lajivuoden tiimoilta, sillä ennen vuoden alkua en todella osannut lyödä millään tavalla.
Potkujen lisääminen lajiin meni siten, että saimme nähdä mitä erilaisia tekniikoita olisi opeteltavana, mutta opettelimme lisäämään vain yksinkertaisen eteenpäinpotkun. Tähänkin sain omasta mielestäni voimaa taakse ihan kivasti.
Treenilajina potkunyrkkeily oli todella rankkaa ja hauskaa. Ottelemisen osalta pätee jälleen itselleni tuttu asia, ettei taida olla ihan minun juttuni. En tykkää tulla itse tarkoituksellisesti satutetuksi ja vielä enemmän karsastan toisen ihmisen satuttamista. Kontakti joukkuelajien tuoksinnassa on ihan eri juttu. Kivaa oli kuitenkin kuntomielessä treenatessa!
75/100 Field Lacrosse
Toukokuussa kokeillun box lacrossen kantamuoto tuli vuoroon loppukesästä. Paikkana oli samainen Lahti, jossa pääsin nyt kokeilemaan ison kentän versiota.
Lisävaihtelun hakemiseksi otin puolustajille tarkoitetun pidemmän mailan, mutta puolustaminen olisi varmasti joka tapauksessa ollut jälleen kiinnostavin vaihtoehto muutenkin. Pallon kiinniottaminen haavilla oli edelleen selvästi vaikein juttu, mutta toisaalta puolustuksessa tyypillisempää onkin yrittää hakata se hyökkääjiltä pois ja kaapia maasta mukaan.
Lajissa tapahtuu todella nopeasti, mutta onneksi tämä ison kentän versio oli pitempien etäisyyksien takia sen verran hitaampaa kuin box, että ehdin jo vähän paremmin lukea vastustajan liikkeitä ja reagoimaan niihin. Omasta mielestäni juuri tästä johtuen field lacrosse oli hauskempaa. Puolustajan kannalta olennaista on pysyä lähellä puolustettavaa pelaajaa, sillä syöttämällä pallo liikkuu ihan älyttömän nopeasti pelaajalta toiselle ja itsensä pelaa helposti pihalle jos ei seuraa peliä.
Todella mukava, vauhdikas ja fyysinen joukkuelaji.
76/100 Kirkkovenesoutu
Kirkkoveneet tulivat tutuiksi opiskeluaikana, kun olin kolmena kesänä työskentelemässä Mommilanjärven Soutelutapahtuman järjestelyissä. Kerran aiemminkin olin hypännyt myös itse veneeseen, mutta siitäkin on kymmenisen vuotta aikaa.
Nyt sain tilaisuuden lähteä Hämeenlinnan Ladun veneeseen kauniina elokuisena iltana. Teimme reilun tunnin lenkin Vanajavedellä. Lajissa on kaikkein oleellisinta säilyttää tahtiairojen tahti. Muuten menee soutu ihan pipariksi. Jokainen soutaja voi sitten lisätä lenkin haastetta omaa käyttämäänsä voimaa säädellen, mutta alkuun pääsee yllättävänkin kevyellä vedolla.
Rupattelu lähimpien soutajien kanssa teki myös tästä lajista leppoisaa lenkkeilyä. Tosin se oli mahdollista vasta reilu varttitunnin soudun jälkeen sillä aluksi ei pystynyt keskittymään oikein muuhun kuin seuraamaan sitä tahtiairoa. Suurin osa soudusta meni kuitenkin jo hyvin tahdissa ilman sen tarkempaa seuraamista.
Kirkkoveneessä on eteen ja taaksepäin liikkuvat penkit, jotka helpottavat koko vartalon käyttöä soutamiseen. Lenkin jälkeä veneestä noustessa erityisesti keskivartalon huomasi työskennelleen reippaasti.
Hämeenlinnan Ladulla oli vaja rannassa, joka on aika tärkeä asia madaltamaan liikkeelle lähdön kynnystä. Veneen käsittely kuivalla maalla on nimittäin aika kovaa hommaa.
