Klassinen kesäpalloilu jäi odottamaan vuoroaan heinäkuulle, jolloin MM-kisatkin nostivat lajin huomion tavallistakin suuremmaksi. Jalkapallo on maailman suosituin peli ja syykin on selvä. Pelkkä palloa muistuttava esine riittää siihen että pelit saadaan pystyyn. Käytännössä edes hirveän suurta osaamiskynnystä ei ole, vaikka maailman parhaat ovatkin hirveän taitavia.
Itselleni jalkapallopelit olivat ensimmäiset kuluvalla vuosikymmenellä. Pääsin mukaan Jukola Jaguarsin treeneihin, joissa oli siis kyse pelaamisesta. Kovin vähän itse jalkapalloa seuranneena jännitin hieman kun minut laitettiin puolustukseen keskelle ja alettiin pelata. En tiennyt yhtään mitä pitäisi tehdä, mutta ihan normaalilla pelinluvulla pystyi kuitenkin pelaamaan hyvin. Pallon potkaiseminenkin meni vanhasta muistista ihan kohtuullisesti oikeisiin osoitteisiin.
Pääsin myös pelien jälkimmäisellä puoliskolla pelaamaan maalissa, joka on itselleni niin tässä kuin monessa muussakin lajissa oikein mieluisa pelipaikka. Vaikka maalivahdin paikka on paljonkin erilainen lajista riippuen, on se aina hauskaa!
60/100 Futisgolf
Ei ollut mitenkään suunniteltua, että sama peliväline ja potkiminen olivat mukana myös seuraavassa lajissa, mutta päädyin Lepaan frisbeegolf-radalle rakennetuille futisgolf-väylille.
Laji oli ihan mielenkiintoinen.Väylät oli kyllä merkitty Lepaalla harmillisen huonosti ja olikin vähän sattumaa että tajusin niiden olevan rakennettu nimenomaan firsbee-väylille. Samoin kaikenlaiset opasteet ja väylien ihannetulokset puuttuivat joten oletin niiden olevan vähän verrannollisia frisbeeseen.
Yhdeksän reiän kierroksen pelasin kahteen kertaan ja näiden välillä taso parani suurinpiirtein 2 yli-tuloksesta par- tai yksi yli-tuloksiin. Paikallaan olevaa palloa oli kyllä suhteessa huomattavan vaikea potkaista maassa olevaan reikään kuin syöttää liikkuvaa palloa liikkuvalle pelikaverille!
61/100 Pesäpallo
Kansallispeli kuului lapsuuden harrastuksiin, joten vaikka edellisestä kerrasta on aikaa varmasti vähintään puolitoista vuosikymmentä, tuntui kaikki heti tutulta. Hyvinkään Tahkon Superpesisjoukkue järjesti Hämeenlinnassa pelitapahtuman, jossa oli ohjatut alkuverryttelyt, vähän heittelyä ja lyömistä sekä tietenkin peliä.
Pelit pelattiin naisten kentällä ja pesävälit olivat huomattavasti lyhemmät kuin muistin. Tämä kertookin enimmäkseen siitä että olen ollut pienempi silloin kun viimeksi olen pelannut. Nopeimpia juoksijoita oli todella vaikeaa polttaa kun pelasin etukentällä ja yritin saada lyhyitä lyöntejä haettua paloiksi.
Peli on todella hauskaa puuhaa, mutta siinä mielessä hankalaa järjestettävää, että mielekkään pelin aikaan saamiseksi tarvitaan enemmän pelaajia kuin monessa muussa lajissa.
62/100 Golf
Mielenkiintoinen peli, josta olen kuullut monet keskustelut mutta itse en ole minigolfia kummempaa kokeillut. Sain mukaan kaverini Juuso Lindforsin, joka on todellinen golf-ekspertti ja sitä myötä äärimmäisen hienon opastuksen lajin pariin.
Aloitimme lyönnit Hattula Golfin rangella, jossa Juuso opetti minulle lyöntiperusteita. Olen aivan varma että ilman tällaista opastusta en olisi saanut palloa edes kohoamaan nurmikosta, mutta nyt etenkin pienemmillä mailoilla sain omasta mielestäni ihan kelpo kaaria aikaiseksi.
Lähipeliharjoittelussakin oli omat kommervenkkinsa. Chippailimme ensin palloja viheriölle ja sitten puttailimme. Puttaaminen onkin oikein tosimiesten hommaa. Lyhyet ja tarkkuutta vaativat hyvin pienellä voimalla lyödyt lyönnit ovat tulostaululla ihan yhtä arvokkaita kuin yli sadan metrin huiskaisut, joten hermoja todella kysytään.
Puttailun jälkeen kävimme vielä nopeasti läpi hiekkaesteestä poistumista. Tämäkin oli ihan oma taiteenlajinsa ja muutaman harjoituksen jälkeen pallo tuli kuin tulikin ihan hallitusti ylös.
Golf vaikutti kyllä todella hauskalta touhulta ja haluankin vielä päästä kokeilemaan ihan väylillä pelaamista joskus!
63/100 Rantalentis
Heinäkuisen hellejakson kunniaksi päädyin muutaman kaverin kanssa Ahveniston uimarannalle pelailemaan rantalentopalloa. Laji on hyvinkin erilainen kuin liikuntasaleissa pelattava esikuvansa ja erikoissääntöjä oli yllättävänkin paljon, joka selvisi pelien aikana. Hieman sovelsimme sääntöjä jotta pallot olisivat olleet pidempiä ja peli hauskempaa.
Ja hauskaahan se olikin. Hanurilleenkin putoaminen ja syöksyminen hiekkaan ei sattunut, joten pallojen perään oli hauska hyppiä. Ponnistaminen tapahtui täysin eri lailla kuin kovalla lattialla, jonka johdosta seuraavana päivänä olivat paikat aika käytetyn oloiset.
Kun pelistä oli nautittu pari tuntia, pulahdin vielä Ahveniston järveen huuhtomaan joka ikiseen paikkaan löytäneet hiekanmuruset pois. Todella suositeltava laji!
64/100 Paintball
Lopella toimiva PV Paintball järjestää aktiivisesti hyvää luontoliikuntaa polttari- työhyvinvointi ja kaveriporukoille. Heinäkuussa ohjelmassa oli myös avoimia pelejä, jollaiseen ilmoittauduin pelaajaksi. Laji on aika matalan kynnyksen toimintaa, sillä pelaamisn pystyi hyvinkin aloittamaan noin minuutin selostuksen kuunneltuaan ja hieman paikkoja nähtyä.
Pääsin keskelle oivaa luontoliikuntaa metsään sijoitetulla hienolla pelialueella. Meidät jaettiin keltaisiin ja punaisiin, lippu laitettiin keskelle pelikenttää ja tarkoituksena oli toimittaa lippu siihen pisteeseen, josta vastustaja aloitti pelaamisen. Tässä tavoitteessa onnistuin itse kerran ja joukkueemme ainakin kertaallen. Kuitenkin suurin osa peleistä päättyi siihen, että jommalta kummalta joukkueelta loppuivat pelaajat.
Jos lajia ei ole ollenkaan kokeillut, pohtii varmasti moni kuinka kipeää paineilmalla singottu värikuula tekee. Kyllä se kipeää tekee, mutta vakuutuin keskusteluissa siitä, että kipu on tärkeä elementti lajissa. Koska osuma sattuu, sitä myös pelatessa alitajuisesti pelkää ja kokemuksesta tulee aidompi. Eikä se kipu kuitenkaan kovin kauaa kirpaise. Sen sijaan maalin makua en suosittele maistamaan ottamalla osuma naamarilla...
65/100 BMX-pyöräily
Tätä hurjapäistä lajia pääsin kokeilemaan Tampereen hienolla Iso-Vilusen BMX racing-radalla alan osaajien johdattelemana. Osallistuin siis Tampere Bike Clubin harjoituksiin, jossa pääsin taas toteamaan ennakkoajatukseni lajista täysin vääriksi. Onneksi valmentaja sai minut käsittämään, että tärkeintä on kroppani massan liike eteenpäin, jota pyörä pitää ohjata mukailemaan. Noh, videolta näkyy miten se massa liikkuu.
Treeneissä oli hienoa huomata, että runsaslukuinen harrastajajoukko (vaikka paikalla olikin vain parikymmentä harrastajaa kun tyypillisissä treeneissä on kuulemma neljäkymmentä) koostui aivan pienistä päiväkoti-ikäisistä lapsista sekä SM-tason urheilijoista ja kaikki mahtuivat hienosti treenaamaan samalla radalla samaan aikaan hyödyntäen eri suoria eri aikaan.
Lajissa käytetään ilmaisua "kun kaadutaan" sen sijaan, että sanottaisiin "jos kaadutaan". Tämä kertoo omalta osaltaan kisojen riskialttiudesta ja kieltämättä kun näin seuran parhaiden pyöräilijöiden kisaavan kapealla radalla, tajusin helposti mistä puhuttiin. Itse tein enemmänkin lasten ja aloittelijoiden juttuja ja pysyin pystyssä.
BMX-pyöräily on pyöräilyharrastus, jossa pitää unohtaa että välineenä on polupyörä. Vauhdikasta ja fyysistä touhua se on ja aikamoisen trendikästä. Ennustan tälle lajille räjähdysmäistä suosion kasvua nuorison keskuudessa.
66/100 Gaelilainen jalkapallo
Tutustuin ihmetellen tähän lajiin viitisentoista vuotta sitten matkallani Dubliniin. Jokaisessa pubissa näytettiin tätä merkillistä versiota jalkapallosta ja paikalliset tuntuivat olevan täysin hulluna siihen.
Nyt laji palautui mieleeni tämän projektin myötä ja sain yhteyden Helsinki Harpsiin, joka on gaelilaisten urheilulajien erikoisseura. Seura toivotti minut tervetulleeksi Talin urheilukentälle ja vietin todella hauskan parituntisen. Valmentaja Tony antoi mainion johdatuksen lajin perustekniikoihin.
Pallo pitää saada haltuun, pitää hallussa ja siitä pitää luopua. Periaatteessa normaalissa tilanteessa palloa pidetään käsissä, johon se on saatu joko koppina tai potkaistu itselle maasta. Maassa olevaa palloa ei saa poimia ilman potkua. Pallon kanssa saa edetä neljä askelta, jolloin sitä pitää pompauttaa maassa. Pompautusta ei saa tehdä kahta kertaa peräkkäin, eli kahdeksan askeleen jälkeen pitää vastaavasti tehdä "solo" - pudottaa pallo ja potkaista se takaisin omiin käsiin.
Pallosta luovutaan joko potkaisemalla se käsistä tai lyömällä sitä hieman lentopallon alakautta syöttöä muistuttavalla tekniikalla. Maassa olevaa palloa voi potkia "socceroimalla" kauemmas härdellistä tai omille.
Peli oli aivan älyttömän hauskaa! Vertaisin tätä lajia muihin tuntemiini nurmikenttien palloiluista lähimmäksi jalkapalloa. Rugbyssa palloa syötetään vain taaksepäin ja jenkkifutiksessa tavoitteena on vain edetä pallon kanssa. Gaelilaisessa jalkapallossa lyhytsyöttöpeli ja pallonhallinta muistuttaa enemmän jalkapalloa, vaikka pelivälinettä käsitelläänkin pääasiassa käsillä. Peli on TODELLA intensiivistä ja meitä hellivä helle tekikin nopeasti selväksi että pelataan vähän rauhallisempaa versiota.
Omista suorituksista olin ehkä tyytyväisin kun ehdin blokkaamaan vastustajan maalintekoyrityksen hieman jenkkifutiksen lentopotkun blokkauksen tyyliin, vaikken pelannut maalivahtina.
Treeneissä oli paikalla enimmäkseen toista vuotta pelaavia, mutta myös Irlannista Suomeen kesälomalle saapuneita nuoria, jotka olivatkin lajissa todella taitavia. Peleissämme ei kovin tarkasti laskettu pisteitä, mutta oikeasti maalista saisi kolme pistettä ja yläriman yli, mutta pystytolppien väliin osuneesta pallosta yhden pisteen.
Gaelilaisessa jalkapallossa on myös sallittua ottaa kontakti olkapäällä olkapäätä vasten. Eli suoranainen taklaaminen olkapäällä rintaan on kiellettyä, mutta horjuttaa saa. Samoin pallon saa lyödä pois vastustajan hallusta, mutta vain palloon saa osua.
67/100 Avovesiuinti
Tukalien hellepäivien jatkuessa tämä laji tuli eteen aivan loistavassa paikassa. Pääsin pulahtamaan Tampereen Pyhäjärveen kun osallistuin Tampereen Työväen Uimareiden järjestämään Viikinsaaren ympäriuintiin. Kyseessä on Suomen vanhin avovesiuintikisa ja järjestettiin nyt 81. kerran.
Kaunis kesäpäivän viettopaikka Viikinsaari sijaitsee noin 20 minuutin lauttamatkan päässä Tampereen keskustasta. Perhe oli minua kannustamassa ja vietti aikaansa uinnin ajan kauniilla saarella. Saaren ympäri uinnissa matkaa tulee 2100 metriä.
Kuuman päivän höysteenä oli kova tuuli, joka nostatti aikamoisen aallokon etenkin saarta kiertäessä keskimmäiselle pitkän suoran pätkälle. Päin vastoin kuin luulisi, tämä aallokko oli omasta mielestäni kaikkein hauskin uitava ja pitkä matka taittui aina seuraavaan aaltoon varautuen.
Järvessä uiminen on erinomainen liikuntamuoto, mutta kynnys lähteä näin pitkää matkaa uimaan olisi itsellä aika korkea yksin. Siksipä tällainen tapahtuma on aivan loistava paikka kuntoilla. Nytkin pohkeeni kramppasi aivan lopussa ja maaliin asti sivakointi oli hieman vaivalloista ja tällaista ei olisi hirveän kiva kokea yksinään järvessä.
68/100 Norsupallo
Norsupallo on jalkapalloa jumppapallo pelivälineenä. Lajissa järjestetään myös kilpailuja ja turnauksia, mutta pääasiassa idea on matalan kynnyksen kuntoliikunta. Hämeenlinnalaisella FC Ronsuilla on hyvä meininki ja sopivasti sovelletut säännöt, esimerkiksi palloon saa koskea kädellä hieman omantunnon mukaan, joka tasoittaa mukavasti pelaajien välisiä tasoeroja. Loput erot tasoittaa holtiton peliväline eli lopputuloksena kaikki pelaajat ovat yhtä hyviä!
Pelin luonne oli sellainen, että perinteinen pallopelien spurttailu korvautui koko tunnin tasaisena lenkkivauhtisena juoksenteluna mutta tietenkin pallon perässä oli motivoivampaa juosta kuin pelkästään lenkkipoluilla.
Koko pelin ideana oli tarjota mukava kuntoilupaikka ihmisille ja siinä laji onnistuu täydellisesti. Kaikilla oli hauskaa eikä epäonnistumisillekaan tarvinnut kuin naureskella iloisesti.
Itsellä herää heti ajatus, että norsupalloa hyödyntämällä päästäisiin iskemään liikunnan kipinää sellaisiin nuoriin, jotka ovat ajautumassa liikkumattomuuden tielle. Sikälikin tärkeä kuntoilulaji!
69/100 Harppuunakalastus
Täysin uudenlainen liikuntakokemus monessakin mielessä. Minkäänlainen kalastus tai metsästys ei ole koskaan kuulunut harrastuksiini. Kalassa olen joskus ollut heittämässä pari kertaa virveliä ja mato-onkea. Myöskään märkäpukua en ainakaan muista koskaan pukeneeni päälle.
Nyt lähdimme kaverini Jarmon kanssa Kangasalle harppuunakalastamaan, eli märkäpuvut niskaan ja kuminauhalla viritettävä harppuuna piukeaksi, varmistin päälle ja sukelluksiin. Aluksi pelkästään kaislikossa lipuminen ja sen tarkkailu oli jännittävää ja oli hienoa nähdä pieniä ahvenia ja lahnoja. Niitä en ehtinyt harppuunalla edes tähtäämään kun liikkuivat niin sutjakkaasti. Pienet kalat ovat yllättävän uteliaita ja tulevat tutkimaan snorkkelimiestä mielellään.
Lähes kolmen tunnin sukeltelun ja uiskentelun kohokohta oli kohtaaminen hauen kanssa ja sen tuijottelu silmästä silmään. Tuo oli myös ainoa kerta kun sain harppuunani laukaistua, mutta en kuitenkaan osunut kalaan vaan keppi lensi pohjamutiin. Harppuunassa on kuitenkin naru jota vetämällä väline saadaan toki takaisin. Jarmo väijytti otuksen myöhemmin ja saimme siis saalista.
