Kamppailulajit ovat olleet mielenkiintoinen tuttavuus lajijahdissa. Ennen tätä vuotta ajattelin jokseenkin niin, että kun laitetaan valkoinen asu päälle ja kamppaillaan, ovat kaikki lajit ihan samanlaisia. Näin ei kuitenkaan ole vaan jokainen on hyvinkin omanlaisensa.
Aikidoa pääsin kokeilemaan Hämenlinnan Aikidoseuran harjoituksissa. Kyseessä on budolaji, jossa ei kilpailla vaan pyritään vain kehittymään ja opettelemaan liikesarjoja. Välillä leireillä näitä päästään kokeilemaan myös vieraampien harrastajien kanssa. Pääosassa ovat kaatumiset ja kaatamiset, joihin sulava liike perustuu. Varsinaista kamppailua ei käydä vaan liikesarjojen roolit ovat sovitut.
Alku- ja loppuverryttely olivat toimivat ja omanlaisensa. Itseä kiehtoi aikidossa se, että harjoituksissa edellytetään käytännössä hiljaa oloa ja ohjaajan seuraamista. Hämeenlinnassa meininki oli kuitenkin rennompaa ja etenkin minua opastaessa kokeneemmat puhuivat ihan reilusti. Tunnelma oli hyvä ja tunsin saaneeni käsityksen tästä mielenkiintoisesta kuntoilumuodosta.
92/100 Ilmakivääriammunta
Hämeenlinnan Ampumaseura on todella vanha ja perinteikäs seura, perustettu jo 1875. Nykyisin seuralla on upea ampumarata Kantolassa, jossa pääsin kokeilemaan tarkkuusammuntaa ilmakiväärillä. Kymmenen metrin matkalta ammuttu laukaus oli todella herkkää touhua ja pienikin heilahtelu vaikutti tähtäämiseen paljon.
Aloitin kokeilun istualtaan tuettuna, joka olikin todella helppoa. Kun noustiin seisomaan ja alettiin hakea oikeaa ampuma-asentoa, alkoi tähtäinkin heilua huomattavasti. Kuitenkin kun sain hyviä vinkkejä mitä asentoja kannattaa kokeilla sain aseen aika hyvin tuettua ja tähtämisen tasoittumaan.
En ole koskaan ajatellut, että tämä laji voisi muistuttaa niinkin paljon rentoutumis- ja keskittymisharjoitusta. Hengittämiseen piti keskittyä ja lihakset hallita tarkasti. Aloinkin osua tauluihin oikein mukavasti kun keksin tämän keskittymisrytmin. Samoin mikäli laukausta ei saanut lähtemään riittävän nopeasti, kannatti mieluummin laskea ase ja ottaa uusiksi.
Keskittyneenä tähtäilyn jälkeen huomasi, että selän lihakset olivat joutuneet toden teolla töihin. Kummasti tätä ei huomannut ampumiseen keskittymisen aikana.
93/100 Uimahypyt
Tässä oli ehkä sellainen laji, jonka harjoituksista en osannut etukäteen arvata yhtään mistä on kyse. Tottakai kaikki tietävät suurin piirtein miltä lopputulos näyttää ja kukapa ei olisi lapsena hyppinyt tornista alas. Onneksi pääsin ottamaan lajista urheiluharrastuksena selvää Mansen Molskiksen Juha-Matti Kivisen osaavassa opissa.
Harjoitus alkoi uimahallin jumppasalissa kuivaharjoittelulla ja lämmittelyllä. Kävimme läpi lähtöasentoja kasvot ja selkä menosuuntaan sekä vauhtihyppyaskelia. Lisäksi lämmiteltiin hyvin, jotta altaalla oltaisiin turvallisessa kunnossa. Etenkin olkapäiltä vaaditaan paljon sitten kun kunnolla treenataan.
Itse pääsin opettelemaan ensin metrin ponnahduslaudalta vauhtihyppyjä sekä taittokaatoa. Vauhtihypyillä on tarkoitus saada lauta liikkeelle ja antamaan hypylle hyvin ilmaa alle. Yllättävän paljon se lauta vauhtia antoikin kun vähän hoksasi kuinka se toimii. Taittokaato oli käytännössä oikein tehty kaatuminen pää edellä veteen. Kisoissa tätä aletaan tehdä kolmesta metristä.
Treenin lopuksi hypin myös kolmesta ja viidestä metristä. Täytyy myöntää, että etenkin vitonen oli jo sellainen korkeus että aika paljon huimasi. Meillä oli porukassa myös osaavampia hyppääjiä, jotka tekivät jo aika näyttäviä suorituksia noin korkealta.
Mukava ja urheilullinen laji. Ehkäpä seuraavalla uimahallikäynnilläni yritän myös käydä hyppyaltaassa vähän muistelemassa oppimaani.
94/100 Taekwondo
Jos oli viiden metrin tornista hyppääminen jännittävää, pääsin myös taekwondossa kunnolla tositoimiin. Pääsin osallistumiaan Taekwondoliiton järjestämiin matalan kynnyksen salikisoihin, eli ottelemaan kamppailulajissa toista ihmistä vastaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Kieltämättä varusteita sovitellessani mietin että olenkohan nyt tullut ihan oikeaan paikkaan.
Alkulämmittelyt menivät aika hermostuneena ja opettelin muutamaa peruspotkua tyynyä vastaan. Taekwondossa on siis tarkoituksena kerätä pisteitä potkimalla tai lyömällä vastustajan rintapanssariin tai potkaisemalla päähän. Salikisoissa lyöntipisteet ja päähän potkiminen jätetään pois. Sain kokeneemmilta muutamia ohjeita ottelua varten ja kuulin säännöt. Sitten matsiin.
Minulle oli hankittu vastustajaksi kokenut Late, joka tiesi kuinka ensikertalaisen kokeilijan kanssa pitää otella. Pääsin yrittämään pisteiden tekoa ja Late näytti minulle välillä miltä tuntuu kun kaveri tulee päälle. En oikein ollut omillani varsinkaan potkuilta suojautumisessa. Ehkä panssari oli liian suojaava, koska jos osuma olisi sattunut vähän enemmän, olisi itsesuojeluvaistokin ehkä herännyt välttelemään iskuja.
Lopputulokseksi kahden minuutin mittaisen erän jälkeen tuli tappio 18-22 joka on taekwondo-ottelun pistemääräksi iso. Käännän tämän niin päin, että onnistuin itse pisteiden teossa hyvin! Ja pystyn toteamaan, että salikisat eivät todellakaan olleet väärä paikka tutustua lajiin. Oikein hyvä matalan kynnyksen tapahtuma!
95/100 Paritanssi
Tanssiminen liikuntana meni lähtökohtaisesti aika paljon oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Onneksi tanssitunnista vastasivat Tanssikoulu Antti Törmäsen mahtavat ammattilaiset. Hämeenlinnan Palokunnantalolla tapahtuu paljon tanssikoulutoimintaa, jonka laatu on viimeisen päälle kohdallaan.
Olin opettelemassa fuskun alkeita. Opetus lähti aivan perus perus perusaskeleista liikkeelle ja eteni nopeasti. Pysyin omasta mielestäni oikein hyvin kärryillä hyvärytmisessä opetuksessa. Pari vaihtui aina tiuhaan koska miehiä oli paikalla jokunen enemmän kuin naisia eikä ketään haluttu pitää pitkään paritta. Opetus oli tosi selkeäsanaista ja meni täysin nollasta lähtevälle jakeluun hyvin.
Opettelimme puolitoistatuntisen aikana erilaisia pyöräytyksiä joihin pääsin jotenkin käsiksi. Tunti loppui sopivasti juuri silloin kun alkoi tuntua että nyt ei enää pysy kärryillä. Epätoivo ei päässyt iskemään missään vaiheessa.
Matalan kynnyksen ja ammattimaisen toiminnan takia tätä uskaltaa suositella täysin osaamattomallekin. Nopeasti sitä kärryille pääsee!
96/100 Padel
Halusin tämän mailapelin lajien joukkoon ehdottomasti ihan siitä syystä, että siitä on tullut todella suosittua todella nopeasti. Vielä jokin aika sitten padelista ei monikaan ollut kuullut. Nyt se on "uusi squash".
Padel Tampere on yksityinen halli, jossa oli kaksi laadukasta kenttää, pukkarit ja kaikki näppärästi järjestettynä. Konsepti toimi ilman henkilökuntaa, koska varaaja sai oman PIN-koodinsa, jolla pääsi ovista sisään tiettynä kellonaikana. Ainakin yhden kokeilun perusteella halli näyttäisi pyörivän näin tosi hyvin.
Lajissa on kyse siis eräänlaisesta tenniksestä, jossa on seinät mukana. Palloa voi siis lyödä seiniä sääntöjen puitteissa hyödyntäen. Mailana on hieman isoa pingismailaa muistuttava palikka eikä jänteinen tennismaila. Pallo oli sama kuin tenniksessä.
Seinät toivat tosi mielenkiintoisen ja kivan elementin verkkomailapeliin. Tietysti vaatisi useita kertoja, että niistä pomppivat pallot oppisi lukemaan oikein ja hyödyntämään. Padel vaikuttaa nimenomaan nyt trendikkäältä aikuisten innostuksen kohteelta kuten kössi aikanaan. Toivotaan että tämä kantaa, koska peleille saa rakennettua kentät aika pienelle pinta-alalle.
Padel on nelinpeli enkä löytänyt lajista kaksinpeliversiota ollenkaan.
97/100 Jääpallo
Yllätävän upea talviurheilulaji sai odottaa itseään aivan lajijahdin viime metreillä. Suoraan sanoen minulla ei ollut etukäteen hajukaan kuinka hienosta lajista on kyse. Olin ensin ajatellut meneväni kokeilemaan ison kentän luistelupeliä, mutta samana päivänä sainkin ajatuksen että jos kokeilisin mys maalissa. Jääpallomaalivahti kun esiintyy klassisesti puheissa joukkuelajien epäkiitollisimpana pelipaikkana.
Botnian treeneissä kävikin sitten niin, että kun minun piti aloittaa maalivahtikokeilulla, en malttanutkaan sieltä vaihtaa puolitoistatuntisen aikana ollenkaan kenttäpelaajaksi. Sen verran hauskaa pikku pillerin torjuminen oli. Maali oli aika iso ja ohi menevältä näyttävä pallo saattoikin helähtää maaliin joten kyllä jokaista vetoa piti yrittää torjua vaikka tuntuisi menevän reilustikin ohi. Jatkuvassa liikkeessä pysyminen oli tärkeää, jotta vedon lähtiessä pystyy liikkumaan oikeaan suuntaan.
Aloitin treenit nuorimpien junnujen kanssa, jonka jälkeen kokeilin isompien junnujen ja lopulta Botnian liigapelaajien vetojen torjumista. Hauskaa oli!
Oulunkylän tekojäärata oli kertakaikkiaan valtavan kokoinen. Oli suuri hämmästys tulla pukuhuonerakennuksesta isolle jäälle. Itseltäni jäi kenttäpelaajana pelaaminen tosiaan kokeilematta, mutta kun seurasin valmennusta, korostettiin nimenomaan tilan käyttöä näpertelyn sijaan. Harvemmin tulee ahdasta.
Pakkasta oli pari astetta ja jää todella hyvä. Hienot puitteet upealle lajille.
