Suunnistus kuului lapsuuden harrastuksiin, mutta ainakin pikaisella muistelulla uskallan väittää, että pimeässä suunnistamista ei tuolloin tullut kokeiltua ollenkaan. Lajijahdin hengessä oli hyvä lähteä Hämeenlinnan Suunnistajien yörasteille Ahvenistolla. Ajatus pimeässä suunnistamisesta oli niin hurja, että tuttu maasto, jota ympäröi valaistut kadut ja pururadat toivat henkistä turvaa, vaikka itse rastit ihan metsässä olivatkin.
Sain lainaan hyvän ja tehokkaan otsalampun, joka on kyllä ehdoton edellytys yösuunnistuksesta selviämiselle. Pimeässä myös ilmansuunnat menivät helposti sekaisin, koska kartalta peilattavia asioita ei näe maastossa kovinkaan pitkälle. Siksi kompassin vilkuilu oli erittäin tarpeellista. Kuitenkan pimeys ei hirvittänyt yhtään ja ihan hyvällä itseluottamuksella pystyi maastossa samoilemaan.
Rata oli aika vaativa varsinkin fyysisesti, koska korkeuserot olivat todella suuria. Tämä oli varmasti osittainen syy siihen, että aikaa suoritukseen kului tuplasti saman mittaiseen valoisan suunnistukseen kesäkuussa. Osa tietysti meni tarkkuuden säilyttämiseksi ylläpidettyyn pienempään vauhtiin. Kaikin puolin yösuunnistus oli positiivinen yllätys ja jopa hauskempaa kuin valoisalla suunnistaminen!
85/100 Squash
Tätä lajia olen halunnut kokeilla ihan pienestä pitäen, mutta ennen tätä lajivuotta en ole siinä onnistunut. Nyt tietenkin piti siis päästä kokeilemaan ja Tampereen Tenniskeskuksella järjestyikin mahtava mahdollisuus osaavassa valmennuksessa.
Kaikessa yksinkertasuudessaan pallo pitää lyödä etuseinään ennen kuin se pomppaa lattialla kahdesti omalla lyöntivuorolla. Kaikissa seinissä on korkeusraja, jonka yläpuolella pallo ei saa osua seinään ja etuseinässä on myös alaraja jonka yli pitää osua. Squash meni kyllä heittämällä suosikkimailapelikseni jo yhdellä kokeilulla. Laji on vauhdikas ja liikeradat monipuolisia. Lisäksi vastustajan tarkkailusta täytyy pitää huoli, jotta huomaa mihin suuntaan pallo on lähdössä.
Pelitaitojen karttuessa pelaajat vaihtavat palloa. Aloitelijoiden pallo pomppaa paremmin ja siihen on helpompi ehtiä kun taas ammattilaisten pallo ei enää hirveästi pomppaa ja kiire lyömään kasvaa. Squashissa myös pallorallit ovat pidempiä ja pallo on pelastettavissa vaikeammista paikoista kuin "seinättömissä" lajeissa.
Todella hyvä ja hikinen treeni, jonka jälkeen lihakset kyllä muistuttavat että squash vaatii aktiivista liikehdintää!
86/100 Kuntosali
Kuntosali on sellainen paikka, joka ei ole oikeastaan koskaan minua houkutellut. Kuitenkin kun sinne on vaivautunut menemään, saa hien pintaan ihan mukavasti. Eri liikuntalajia jahdatakseni päätin lähteä uimahallin kuntosalille parin vuoden tauon jälkeen.
Löysin muutama vuosi sitten saamani saliohjelman, jonka otin mukaani ja lähdin soveltamaan juttuja, koska uimahallin pienellä kuntosalilla oli jonkin verran ruuhkaa enkä viitsinyt jonotella jokaiselle suorituspaikalle. Kovalla intensiteetillä sain vietyä läpi ne asiat, jotka ohjelmaan oli kirjattu. Taas kerran muistui mieleen, että tottumattomalle tulee paikat kipeäksi ja palautumisen kannalta harjoitteet kannattaisi ehkä tehdä vähän rauhallisemmassa tahdissa kuin jaksaisi.
87/100 Karate
Koska en ole ollenkaan kamppailulajeihin perehtynyt ennen tätä lajijahtivuotta, olin etukäteen vähän pohtinut sitäkin että montako näitä kehtaa ottaa mukaan etteivät ole liian samanlaisia. Nyt vuorossa oli karate ja treenit olivat ihan erilaiset kuin mitä olen tähän mennessä kokeillut.
Hämeenlinnan Karateseuran syyslomatreeneissä oli mukavasti porukkaa teineistä viisikymppisiin ja kaikilla oli hyvä meininki. Treenin rakenne kulki hienosti alkulämmittelystä karaten perusteisiin ja opin omasta mielestäni tosi paljon. Varsinkin hyvin havainnollistetut reisien jännittämiseen ja vapauttamiseen perustuvat räjähtävät liikkeet piristivät, koska en tiennyt yhtään että ihmiskeho voi toimia näin.
Koska oli syysloma ja osittain koska paikalla oli tällainen lajitutustuja, käytiin läpi aivan perus-lyöntitekniikkaa ja torjumisia. Sain hyvän käsityksen karatesta, sillä aiempi käsitys lajista oli perustunut pitkälti elokuviin.
88/100 Kanoottipoolo
Monessa lajikokeilussa minulta kysytään mikä on ollut eksoottisin tai erikoisin laji jota olen kokeillut. Nyt löytyi sellainen, joka todennäköisesti on aika lähellä kärkeä loppuun saakka. Tampereen Vihurin treenivuorolla laitettiin pienet kajakit uimahallin altaaseen, ripustettiin maalit parin metrin korkeuteen ja alettiin pelata mielenkiintoista lajia.
Vedessä kelluvaa palloa piti pelata joko melalla tai käsillä ja lopputuloksena pyrkiä saamaan se vastustajan päädyssä killuvaan maaliin. Tämän ympärille rakentuu fyysinen ja tarkka peli. Itsellä suurin menestys rakentui siihen, että aloin ensinnäkin pysyä pystyssä reagoituani pallon liikkeeseen. Toiseksikin hienoa oli päästä pienellä avustuksella takaisin ympäri kun olin kaatunut ilman, että kajakkia olisi tarvinut lähteä reunalle tyhjentämään.
Muutamaan kertaan pääsin hyvään heittopaikkaan, mutta yritykseni torjuttiin ja jäin maaleitta. Pallon heittäminen korkeaan maaliin kajakissa istuen ei muuten ole aivan yksinkertainen juttu sekään.
Olin pelaajien joukossa todella hidasliikkeinen, mutta minut otettiin ryhmässä hienosti huomioon, ohjattiin ja neuvottiin pelin aikana ja minulle yritettiin rakentaa maalipaikkoja vaikka se ei ehkä joukkueen kannalta ketterin ratkaisu olisikaan ollut. Erityiskiitokset meidän joukkueen maalivahdille, jonka opastuksen ansiosta sain itsekin torjuttua melalla vastustajan heittoja.
Laji ei todellakaan ole helppo ja aloituskynnystä riittää kajakin hallinnasta oman mielen hallintaan, että hermo pitää vedessä pää alaspäin killuessa. Eskimokäännös olisi näissä tapauksessa hieno taito, mutta sitä ei lähdetty nyt harjoittelemaan vaan omat käännökseni perustuivat siihen, että odotin jonkun pelikaverin kajakin nokan viereeni ja kampesin sen avulla itseni oikein päin.
89/100 Salibandy
Kotimainen erikoisuus sai odottaa itseään vuoden loppupuolelle, koska tiesin että tästä on helposti laji tarjolla melkein koska haluaa. Suomessa laji on todella suosittua ehkäpä siksi, että se on helppo ja matalan kynnyksen laji joka muistuttaa keskeisesti jääkiekkoa.
Lajin helppous viehättää nimenomaan pelaamisen aloittamisessa ja laji onkin mainio kuntoiluharrastus. Varustehankinnat ovat kohtuulliset ja peleille riittää käytännössä mikä vaan sali, vaikka kenttä virallisilta mitoiltaan aika iso onkin. Itselle on kuitenkin hieman vieraaksi jäänyt, mikä salibandyssa penkkiurheiluna kiehtoisi.
Omaa kokeiluani varten pääsin Elenia Areenalle paikallisen Steelersin vitosdivarijoukkueen pelitreeneihin, jossa oli tyypillinen höntsäporukan leppoisa meininki.
90/100 Ringette
Jos ringette olisi ollut vuorossa alkuvuodesta, olisin varmaan kohdistanut siihen aikamoisia ennakkoluuloja naisille sovelletusta jääkiekosta josta on karsittu kontaktipeli pois. Nyt kun laji oli vuoden 90. olen jo ehtinyt hautaamaan niin monet ennakkoluulot, että en oikein sellaisia viitsinyt ringeten suhteen edes muodostaa.
Lajillahan ei tosiaan ole mitään tekemistä sovelletun jääkiekon kanssa, vaan kyseessä on ihan oma lajinsa johon kuuluu täysin omat taktiikkansa johtuen erilaisista säännöistä liittyen kenttäviivoihin. Paitsioiden sijaan siniviivat piti ylittää aina syöttämällä ja hyökkäysalueella sai olla molemmilta joukkueilta vain kolme pelaajaa, kahden piti pelata keskialueen puolella.
Rinkulan käsittely oli yllättävän vaikeaa. Kovan, tai oikeastaan puolikovankin syötön vastaanotto on todella vaikeaa ja laukomisestakaan ei tahtonut oikein mitään tulla. Maalin sain tehtyä vahingossa vaikka rinkula ei lähtenytkään yhtään sinne mihin yritin.
Laji oli todella hauska omine erikoispiirteineen. Kuten niin moneen joukkuepeliin tänä vuonna, tähänkin ihastuin kovasti. Kiitos kokeilusta Forssan Palloseuran Ringetelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti